perjantai 24. helmikuuta 2012

Siksi...

...valtiollinen tasa-arvopolitiikka ei pelkästään ole riittävää. (Ylioppilaslehti: Harhautettujen asialla.)

"Repo väittää väitöskirjassaan, ettei tasa-arvopolitiikka tähtää sukupuolten välisten epäoikeudenmukaisuuksien poistamiseen, vaan syntyvyyden kohottamiseen. Väes-töprojekti sai alkunsa 1970-luvulla, kun huomattiin, että yhä useampi nainen käy töissä ja synnyttää vähemmän lapsia. Tasa-arvopolitiikasta alettiin puhua, jotta naiset saataisiin sekä töihin että synnyttämään enemmän lapsia.

Tutkija myöntää, että tasa-arvopolitiikka on äitiysvapaineen ja päiväkoteineen tehnyt elämästä helpompaa. Se sisältää kuitenkin paradoksin, koska sen tarkoitus on parantaa kilpailukykyä.

”Tasa-arvopolitiikan päämäärä ei ole poistaa sukupuolirooleja tai vapauttaa ihmisiä niiden tuomista rasitteista.”

Siksi käsite ei Revon mielestä enää sovi feministeille, joille se alun perin kuului.

”Tärkeintä on, ettei feminismi ole vain sukupuolten välistä tasa-arvopolitiikkaa. Sen on oltava moninaista.”

Repo pitää ongelmallisena, että tasa-arvopolitiikka on keskittynyt vain naisiin ja synnyttämiseen, eikä esimerkiksi miesten välisestä väkivallasta tai isyysvapaista puhuta vielä tarpeeksi.

Revolle feminismi merkitsee asioiden kyseenalaistamista, taidetta, kirjoittamista ja uusien maailmojen luomista."


...koulutuspolitiikka on politiikkaa, eikä maksuton ja yhtenäinen koulujärjestelmä ole itsestäänselvyys, vaan vasemmistolaisen taistelun tulosta. (Ylen uutiset/TAUSTA: Oikeisto vastusti peruskoulun perustamista.)

"Koko kansalle yhteisen, maksuttoman peruskoulun pystyttäminen 1970-luvulla ei ollut läpihuutojuttu. Sitä edelsi vuosikymmenien kokeilu ja lopulta raivokas kiista oikeiston ja vasemmiston välillä. Koulu-uudistuksen ratkaisijaksi nousi keskusta."

lauantai 11. helmikuuta 2012

Lisää perustuloblogauksia

Eli siis kaikki bloggaa perustulosta. Tai Pelkosesta. Mikä on ihan hyvä, etenkin pressavaalijuttujen jälkeen. Vähän vaihtelua.

Muukalaisia vesirajassa: Perustulo. Perusteellinen selvitys.

Sakari Timonen: Kaiku menneisyydestä. Miten on muuttunut keskustelukulttuuri 96 vuodessa? Ei paljon mitenkään.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Perusteetta ja perustellusti perustulosta

Perustulo on nyt kaikkien huulilla--eikun ruudulla. Syy: juttu Kuivalehden talous-osiossa: Kansalaispalkkaa kaikille? ”Hyvä mahdollisuus kannustaa ihmisiä töihin”. Kuten jutun alku toteaa: Ajatus jokaiselle maksettavasta tulosta saa kannatusta yli puoluerajojen. Siihen samanmielisyys loppuukin.

Toisaalta samanmielisyyttä ei välttämättä riitä edes tähän asti: Kokoomuslainen Jaana Pelkonen ei osta jutussa esitettyjä puoluetoverinsa vakuutteluja "byrokratian karsinnasta", vaan bloggaa: Jyrkkä EI kansalaispalkalle. Kovin perusteltuja syitä vastustukseen ei ole, kuin että "onhan se väärin kun joku saa jotain, ilman mieletöntä byrokratiaa, kun muuten kaikki vaan laiskottelee"-henkisesti. Tästähän se riemu repeää, ja asia lisää näkyvyyttä, kun uudessasuomessa oiotaan Pelkosen väitteitä:

Outi Alanko-Kahiluoto: Perustulokokeilu Itä-Helsinkiin

Esko Virri: Houkutellaan perustulolla työttömät töihin

Li Andersson: Kokoomus ei ymmärrä perustuloa

Myös Pertti "Fingerpori" Jarla iskee mukaan: Ehdotus kansalaispalkka-ajatuksen uudistamiseksi. Ehkä ideologisesti vastustavia innostaisi enemmän uudissana loiseneläke?:D

torstai 2. helmikuuta 2012

Feministisiä keskusteluja popkulttuurista

Sattumalta törmäsin kiinnostavaan sivustoon: Feminist Frequency (sivu Youtubessa.) Kick-ass videoblogi mitä moninaisemmista aiheista plus feministinen näkökulma; valistustyötä doing it right, eli miten tasa-arvotietous tavoittaa laajemman yleisön kuin mikään tietokirja, oli se sitten kuinka populaarisesti muotoiltu tahansa. Mene sinne missä tyypit on, eli youtubeen.

Tsekkaa vaikka uusin video, joka on aiheesta kuinka legot on nykyään poikien leluja, ja leluyhtiöt tuottaa pinkkejä tyttölegoja: (Ennen oli tääkin toisin.)

lauantai 21. tammikuuta 2012

Teeman lauantai-bänksi

Eli teeveelinjalla jatkuu: Banksy: katutaiteen uho ja tuho. Eli: Katutaiteen salaperäisen mestarin Banksyn dokumenttielokuva on miltei uskomaton tarina siitä, miten yksi Banksy-fani muutti laittoman sissitaiteen härskiksi rahastukseksi.
Dokumentin alkuperäinen nimi on suht vitsikäs: Exit Through the Gift Shop, suomenkielinen kököhkö.

torstai 12. tammikuuta 2012

Toiveeni: Märät säpikkäät pyyhkii lattian nuhjuisella stereotyyppihuumorilla?

Ootan paljon tältä Märät säpikkäät ohjelmalta, joka alkaa tänään torstaina kakkosella, osana "nuorempaa linjaa", mistä on saanut lukee lehdistä kyllästymiseen asti, vaikka kai ko. uudistus ei ees tarkota mtn täysnuorennusta, mut kylläkin uutisoinnin perusteella voisi luulla, että "teevee kahdessa on nykyään ohjelmaa vaan teineille" tms, mikä ei kai pidä paikkaansa. En ole myönnä olevani teini, ja ohjelmat vaikuttaa kiinnostavilta. Ehkä on hyvä että myös alle 40-vee-suunnattua tarjontaa painotetaan Ylessä, vaikka en useinkaan ihan niele tota "ikä-ryhmittäin suunnattua" näkökulmaa. Siis hyvä ohjelma on hyvä, eikä kiinnostus todellakaan mene iän mukaan monessakaan jutussa. Tai edes sen sukupuolen.

Ainakin tämä Missä muruseni on-parodia nauratti:



Ylipäätään suomihuumori(?) -kyseenalaistan käsitteen- uppoo hyvin huonosti: tuntuu että täällä edelleen hauskuuden huipentuma on mies mekossa tai todella kuluneen stereotyypit, tai sitten se että puhutaan oudolla äänellä on joku hauskuuden huipentuma (huom. en sano ettei saisi tykätä, mutta en itse osaa nauraa sen vuoksi, että tiedän, että "tän kuulu olla hauskaa". Eipä useinkaan jenkkikomediatkaan naurata, joten ei ongelma ole mikään suomalaisten oma.)

Ylipäänsä, hauskimpia juttuja, mitä oon teevestä katsonut, on esim. Omid Djalili Show, Krishna Soikoon (Goodness Gracious Me), -joka tuli teeveestä aikoja sitten, mutta pitäisi kyllä uusintana näyttää taas!!- ja sitten joku Pikku-Britannia. Conanin talkkis naurattaa usein, mutta siinäkin on kauheasti sellasta to-del-la kulunutta läppää.

Huom: stereotyypeille saa ja voi nauraa, mutta siis niiden pöljyydelle, tai sit itseironisesti, mutta olemassaoleville stereotyypittelyn näennäiseen osuvuuteen perustuva komedia ei vaan ole hauskaa, tai ainakaan nokkelaa; siis hengessä ompas naiset tosi pinnallisia/ylitunteellisia/epäloogisia, hekoheko. (Tässä postauksessani yksi selitys, että miksi.) Tää siis alkaa naurattaan tasan sitten, kun toi ole se yleinen käsitys suurella osalla porukkaa, jottei kenenkään tarvitse murehtia sitä, että pidetäänkö tässä hjuumorin keinoin yllä alistavia käytänteitä.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

"Naiskuningas"

Tää oli ihana kolumni; kaikkee noista jutuista en hissanopinnoista huolimatta tiennyt:Oli meillä naiskuningas. (Pirjo Hämäläinen/KU)

”Oli ennen naiskuningas, Katri kaikkein parain. Ei ollut surua Suomenmaalla, surua Suomen poikasilla: Suomen poiki ei soassa, Suomen miest ei miekka vyöllä. Mut kun kuoli kunnon rouva, katois Katrina kuningas, pääsi Paavo päälliköksi, sutariksi suuri herra, tuli suru Suomenmaalle.”

(Nytkö mun sitten pitää lukea eka hirvisaareni, ja vetästä se Minä, Katariina?)

torstai 5. tammikuuta 2012

Feminististä nettiaktivoitumista

Uusi vuosi, uudet avaukset:

Feministien vuorossa Uskontoa tutkiva feministi a la Maria Vihlman.

Uusi blogikin on ilmestynyt: VTF - Vasemmistolainen totuus feminismistä.

Plus aiheeseen liittymättä, mutta uhanalaiset eläimet on toki lähellä feministinkin sydäntä: WWF:n My Inner Animal-testi. Pui. Olen kuulemma lumilepardi.

Kuva tuolta.