I mean, when someone says, "Do you have that email where the guy wrote that the only remaining piece of Americana in the NEW WORLD ORDER is Spuds McKenzie?" I am the one who can say, "Yes, I'll forward it to you."
Muuta teekään kuin säilön myöhemmäksi tai "laitan talteen siltä varalta että haluan katsoa/tarvitsen myöhemmin.."
The thing is, we live in a consumer culture. It's all about accumulating things: Clothes, shoes, snapshots, friends, followers, likes. We've created a world of have and have-nots, and convinced ourselves that it's always better to have. So I blame society!
Näinhän se menee: kulutan, siis olen. (Pahoitteluni, vihaan syvästi "ajattelen siis olen"-väännöksiä, mutta joskus lankean niiden käyttöön silti.)
Toinen juttu on sitten se välttämättömyys olla tavoitettavissa koko ajan, ja pelko siitä, että jotain tärkeää/oleellista/hauskaa menee ohi. Osittain kyse on omaan päähän liittyvistä pakkomielteistä, toisaalta ulkoisesta paineesta. En silti suuremmiten valita tästä jutusta; tai siis olen aika kotonani jatkuvan virtauksen keskellä, mikä johtuu ehkä kärsimättömästä luonteestani. Ja koneen voi sulkea (pitää voida!) silloin kun siltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti