Huono hiuspäivä vai huono palkkapäivä?

Viime aikoina on kuulunut väitteitä, että naiset saa vähemmän palkkaa koska tekevät vähemmän työtunteja, ja että "naisen euro on 80 senttiä" on suurin kusetus ikinä. Miehet on uutteria ja sillä hyvä, laiskat naiset vaan vinkuu lisää palkkaa, koska feministit pakottaa. Olen jopa lukenut ehdotuksen, että miehille pitäisi maksaa vielä enemmän palkkaa; ikävä kyllä en edes usko tämän olleen vitsi.

Toinen (hieman järjellisempi) virsi on se, että "alat on sukupuolisesti eriytynyt", ja "naisten alat vaan on huonommin palkattuja". Tämä on totta, ja jotain, jolle on aika huonosti saatu mitään tehtyä erilaisista tasa-arvopoliittisista toimista huolimatta. (Asenteet ja käytännöt elää aika sitkeässä. Toisaalta on vaikeata ruveta kiristämään ylivelkaantuneilta kunnilta palkankorotuksia; teollisuudessa tämä on hieman eri asia..)

Olenkin (mm. edellämainittujen tekijöiden takia) vakuuttunut, ettei palkkaan liittyvää epätasa-arvoa pidä tarkastella ainoastaan NAISET vs. MIEHET kokonaisuudessaan. Selkeästi paljastavimmin palkkaepätasa-arvo näkyy tietyn alan/palkkausryhmän sisäpuolella. Oletustani tukee tämä tässä kuussa ilmestynyt selvitys: Mika Idman: Naiset aiempaa vaativammissa tehtävissä – palkkapussi ennallaan.Artikkeli Tilastokeskuksen sivuilla.
Muutama lainaus tekstistä koskien johtajien ja erityisasiantuntijoiden palkkoja:

Kun katsotaan esimerkiksi johtajia, niin naisten osuus on vuodesta 2001 kasvanut 30 prosentista 35 prosenttiin. Tämä rakennemuutos on luonnollisesti nostanut naisten keskiansiota, sillä johtajilla palkkataso on kaikkien palkansaajien keskiarvoa suurempi. On kuitenkin otettava huomioon, että naisten ja miesten välinen palkkaero kyseisessä ammattiluokassa ei ole juurikaan kaventunut samalla ajanjaksolla. Naisjohtajien ansiot olivat vuonna 2001 keskimäärin 78 prosenttia miesjohtajien keskiansioista ja vuonna 2009 ero oli 79 prosenttia.

Erityisasiantuntijoissa naisten osuus on myös kasvanut, mutta naisten ja miesten välinen palkkaero on jopa suurentunut. Asiantuntijoilla kehitys on ollut johtajien kanssa samanlainen. Naisten suhteellinen osuus ammattiryhmässä on kasvanut, mutta samaan aikaan palkkaero miehiin on kaventunut vain vähän.

Tietysti kirjoittaja myös valaa toivoa tulevaan, mutta muistuttaa myös palkkakuilun mittaamisen vaikeudesta.

Vielä muutama yleinen huomio koskien aihetta kokonaisuudessaan:
-Sukupuolten välisestä palkkaerosta voidaan, ja nähdäkseni on syytä, puhua tasa-arvo-ongelmana, vaikkei se koskisi kaikkia naisia. Varmasti on olemassa naisia, jotka saa miehiä parempaa palkkaa, ja on olemassa miehiä, jotka kokee epätasa-arvoista kohtelua palkkauksen suhteen. Nämä seikat ei kuitenkaan poista palkkaeron luonnetta sukupuolittuneena ongelmana.
-On hämmentävää, kuinka helposti esitetään yksittäisiä esimerkkejä mukamas kumoamaan rakenteellisia ongelmia, tyyliin: "tämä alistetuksi ryhmäksi väitetyn ryhmän edustaja ei ole kohdannut ongelmia, mikä tarkoittaa että ongelmia ei ole." Pitelemätön logiikka, kyllä...
-Myöskään ei-edes-nälkäpalkalla kaukomailla työskentelevien ihmisten ansiot ei parane sillä, että kotimaisista ongelmista ei puhuta.

**Huom: Otsikko mukaelma loistavan Scientopia-blogin tästä otsikosta.