Niinpä, kysymys ei ole missään nimessä helppo, eikä feministienkään keskuudessa vallitse yksimielisyyttä edes siitä, onko seksikauppa lopulta yhteiskunnallinen, radikaalia toimintaa kaipaava ongelma, vai onko kyse yksittäisten ihmisten (pääosin naisten) vapaudesta harjoittaa haluamaansa liiketoimintaa. Sen sijaan se mikä on ongelma, on prostituutioon tavalla tai toisella limittyvä ihmiskauppa. Helposti tämä puoli unohtuu, kun prostituutiota puolustetaan kapitalistishenkisen kenen tahansa pitää saada ostaa/myydä mitä tahansa, myös itseään-asenteen innoittamana, ja tämä vapaus koetaan kaikkein koskemattomimmaksi ja pyhimmäksi. Ei siitä tällä kertaa enempää... (Mutta pliis, älkää vedotko että koska apinatkin.)
Sen sijaan muutamia linkkejä aiheeseen tarkempaa tutustumista varten:
-Feministien vuoro-blogissa on vähän aikaa sitten ilmestynyt Katariina Mäkisen ja Johanna Hiitolan pitkä ja paneutuva kirjoitus aiheesta.
-Tulva-lehden päätoimittaja Anne Moilanen on kirjoittanut tässä blogitekstissään kevään feministisessä vaalipanelissa ilmenneestä keskustelusta prostituutioista.
-Brittilehti Guardianin juttu kesäkuulta ihmiskaupasta Britanniasta.
-Pro-tukipisteen sivut joilla on paljon faktaa prostituutiosta.
-Sosiologi ja kansanedustaja Anna Kontulan seksityötä koskevasta väitöskirjasta sitaatteja Vihreän langan sivuilla.
-Tiede-lehden juttu suomalaisesta prostituutiosta 1800-luvulla.
***
Loppuun vielä huolestuneen osuva lainaus Anne Moilasen yllämainitusta bloggauksesta:
Onko feminismistä tullut niin relativistista, että se ei ole enää yhtään mitään - että meillä ei todella ole asia-asioiden puolesta keskenämme välttämättä mitään yhteistä?
Onko feminismi kilpistynyt jonkinlaiseksi yleiseksi naistietoisuudeksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti