Kun Anja Kauranen kirjoitti 1980-luvun lopulla Kiinalaisen kesän, eivät kriitikot puhuneet mitään autofiktiosta. Romaania, joka kertoi päiväkirjan tavoin Anja Kauranen -nimisen kirjailijan kesästä, kutsuttiin työpäiväkirjaksi ja välityöksi. Kirjassa Kauranen yritti muistuttaa, että jo Pentti Saarikoski kirjoitti tämäntapaisia proosateoksia ja Marquerite Duraskin Ranskassa. Kukaan ei vielä innostunut.
Kauranen palasi Snellmanina samantyyppiseen ilmaisutapaan romaanillaan Side vuonna 1998. Aika oli nyt toinen, ja monessa kirjan kritiikeistä eriteltiin asiantuntevasti teoksen suhdetta omaelämäkerrallisuuteen. Suurta huomiota kirja ei aiheuttanut, koska se oli tehty yhdessä kuvataiteilija Ulla Jokisalon kanssa ja putosi jonnekin taiteiden väliseen halkeamaan.
Itselle nimenomaan Anja Snellman on aina määrittynyt nimenomaan ja erityisesti tuon omaelämäkerrallisuuden (vai pitääkö sanoa autofiktiivisyyden?) kautta, ja henk. koht. mielipiteeni on, että Snellmanin kirjoista parhaita ovat juuri ne, missä tätä piirrettä on eniten. (Tai mistäs minä voin tietää, millä tavalla ja miten paljon hän on siinä ja siinä teoksessa omaa elämäänsä käyttänyt, mutta meinaan, että esim. Ihon aika, Syysprinssi tai Side ovat paljon kovempia teoksia, kuin vaikkapa Pelon maantiede tai Lemmikkikaupan tytöt.)
Myönnettäköön: mulla on kaikenkaikkiaan hieman ambivalentti suhde siihen, miten jotkut kirjat esitetään "elämäkerrallisina"; usein peruste tähän tuntuu liittyvän enemmän kirjailijan (julkiseen) persoonaan/kirjailijakuvaan kuin mihinkään muuhun. Tai sitten siihen, että teos on minä-muodossa kirjoitettu. Ihan kuin olisi jokin tapa kirjoittaa kirja täysin etääntyneenä itsestään? (Meediokirjoittajat tietty, joo, heh..) Autofiktiivisyys on mielekäs tutkimuksellinen lähestymistapa, mutta jotenkin pistää silmään monista kirja-arvioista hehkutus "vahvasti omaelämäkerrallinen" tai "perustuu omiin muistoihin". Tarkasteleeko autofiktio-buumi sittenkään kirjallisen faktan ja fiktion välisen rajan häilytyyttä, vai onko kyse "kaiken paljastamisesta" ja "totuuden esittämisestä" siinä samassa mielessä mitä vaikkapa tositeevee tekee? (Uusi houkutin kuluttajille ympäristössä, jossa melkein kaikki on jo nähty.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti