Toiveeni: Märät säpikkäät pyyhkii lattian nuhjuisella stereotyyppihuumorilla?

Ootan paljon tältä Märät säpikkäät ohjelmalta, joka alkaa tänään torstaina kakkosella, osana "nuorempaa linjaa", mistä on saanut lukee lehdistä kyllästymiseen asti, vaikka kai ko. uudistus ei ees tarkota mtn täysnuorennusta, mut kylläkin uutisoinnin perusteella voisi luulla, että "teevee kahdessa on nykyään ohjelmaa vaan teineille" tms, mikä ei kai pidä paikkaansa. En ole myönnä olevani teini, ja ohjelmat vaikuttaa kiinnostavilta. Ehkä on hyvä että myös alle 40-vee-suunnattua tarjontaa painotetaan Ylessä, vaikka en useinkaan ihan niele tota "ikä-ryhmittäin suunnattua" näkökulmaa. Siis hyvä ohjelma on hyvä, eikä kiinnostus todellakaan mene iän mukaan monessakaan jutussa. Tai edes sen sukupuolen.

Ainakin tämä Missä muruseni on-parodia nauratti:



Ylipäätään suomihuumori(?) -kyseenalaistan käsitteen- uppoo hyvin huonosti: tuntuu että täällä edelleen hauskuuden huipentuma on mies mekossa tai todella kuluneen stereotyypit, tai sitten se että puhutaan oudolla äänellä on joku hauskuuden huipentuma (huom. en sano ettei saisi tykätä, mutta en itse osaa nauraa sen vuoksi, että tiedän, että "tän kuulu olla hauskaa". Eipä useinkaan jenkkikomediatkaan naurata, joten ei ongelma ole mikään suomalaisten oma.)

Ylipäänsä, hauskimpia juttuja, mitä oon teevestä katsonut, on esim. Omid Djalili Show, Krishna Soikoon (Goodness Gracious Me), -joka tuli teeveestä aikoja sitten, mutta pitäisi kyllä uusintana näyttää taas!!- ja sitten joku Pikku-Britannia. Conanin talkkis naurattaa usein, mutta siinäkin on kauheasti sellasta to-del-la kulunutta läppää.

Huom: stereotyypeille saa ja voi nauraa, mutta siis niiden pöljyydelle, tai sit itseironisesti, mutta olemassaoleville stereotyypittelyn näennäiseen osuvuuteen perustuva komedia ei vaan ole hauskaa, tai ainakaan nokkelaa; siis hengessä ompas naiset tosi pinnallisia/ylitunteellisia/epäloogisia, hekoheko. (Tässä postauksessani yksi selitys, että miksi.) Tää siis alkaa naurattaan tasan sitten, kun toi ole se yleinen käsitys suurella osalla porukkaa, jottei kenenkään tarvitse murehtia sitä, että pidetäänkö tässä hjuumorin keinoin yllä alistavia käytänteitä.

Ylen turhaa, sanoo AL

Yle-veron saapumisesta uutisoitiin eilen. Aamulehden tänpäiväisessä pääkirjoituksessa (odotetusti) epäillään Ylen arvoa. Muusta en jaksa mölistä, mutta yksi kohta oli aika mykistävä:

Esimerkiksi Ylen voimakas panostus verkkotoimintaan ei ole kansalaisten etu. Suomessa on jo nyt parisataa ammattitaitoisesti toimitettua verkkosanomalehteä. Ne riittäisivät hyvin.

Parisataa? Ammattitaitoisesti toimitettua? En ole ihan varma, mitä tässä tolla ammattitaidolla tarkoiteteaan, mutta se ei kyllä riitä riippumattomaksi tiedonvälitykseksi, että samoja "uutisia" kopioidaan pitkin nettiä. Myöskään suorien lehdistötiedotteiden käyttö uutisen pohjana ei ole "ammattitaitoista uutisointia". Tai KATSO KUVAT-otsikot. (Hei, en epäile, etteikö niitä ammattitaitoisia toimittajia löytyisi, vaan kyse on juurikin rahasta. Että halutaanko maksaa niille toimittajille. Tästä syystä Ylen rahoitus on tärkeä juttu.)
Ja kuten uutisen kommenteissakin todetaan, 1. miten paistaakaan oman edun tavoittelu tästä kannanotosta läpi ja 2. toivotaan ettei AL erehdy laskemaan nettisivujaan näihin ammattitaitoisesti toimitettujen joukkoon, jotka kuulemma tekee Ylen verkkouutiset tarpeettomiksi.