Lisää perustuloblogauksia

Eli siis kaikki bloggaa perustulosta. Tai Pelkosesta. Mikä on ihan hyvä, etenkin pressavaalijuttujen jälkeen. Vähän vaihtelua.

Muukalaisia vesirajassa: Perustulo. Perusteellinen selvitys.

Sakari Timonen: Kaiku menneisyydestä. Miten on muuttunut keskustelukulttuuri 96 vuodessa? Ei paljon mitenkään.

Perusteetta ja perustellusti perustulosta

Perustulo on nyt kaikkien huulilla--eikun ruudulla. Syy: juttu Kuivalehden talous-osiossa: Kansalaispalkkaa kaikille? ”Hyvä mahdollisuus kannustaa ihmisiä töihin”. Kuten jutun alku toteaa: Ajatus jokaiselle maksettavasta tulosta saa kannatusta yli puoluerajojen. Siihen samanmielisyys loppuukin.

Toisaalta samanmielisyyttä ei välttämättä riitä edes tähän asti: Kokoomuslainen Jaana Pelkonen ei osta jutussa esitettyjä puoluetoverinsa vakuutteluja "byrokratian karsinnasta", vaan bloggaa: Jyrkkä EI kansalaispalkalle. Kovin perusteltuja syitä vastustukseen ei ole, kuin että "onhan se väärin kun joku saa jotain, ilman mieletöntä byrokratiaa, kun muuten kaikki vaan laiskottelee"-henkisesti. Tästähän se riemu repeää, ja asia lisää näkyvyyttä, kun uudessasuomessa oiotaan Pelkosen väitteitä:

Outi Alanko-Kahiluoto: Perustulokokeilu Itä-Helsinkiin

Esko Virri: Houkutellaan perustulolla työttömät töihin

Li Andersson: Kokoomus ei ymmärrä perustuloa

Myös Pertti "Fingerpori" Jarla iskee mukaan: Ehdotus kansalaispalkka-ajatuksen uudistamiseksi. Ehkä ideologisesti vastustavia innostaisi enemmän uudissana loiseneläke?:D

Joululahja-antivinkki!

Älkää ostako Sodastream-laitetta. Mutta siis ei sillä että en muutenkin epäilisi näiden hitti"pakkosaada"-tuotteiden tarpeellisuutta, mutta tässä on muutakin takana: "SodaStream, a home seltzer machine made in the West Bank settlement of Mishor Edomim. Situated atop land confiscated from Palestinians, Mishor Edomim is an industrial park where manufacturers receive tax breaks and other incentives from the Israeli government. Like most settlement goods, SodaStream is mislabeled as a product of “Israel,” although Mishor Edomim is beyond Israel’s internationally recognized boundaries. Generally speaking, in addition to violating international law, settlements splice up the West Bank with a system of settler-only roads that cage Palestinians into ever-shrinking areas; create a two-tiered legal system of military rule for the occupied and civilian rule for the occupiers; and appropriate scarce Palestinian water resources."
Lähde: Why we should boycott SodaStream?/Youth Against Normalization, jossa on muutakin informazionia.

Enemmän infoa ja tutkimusta tuolla: whoprofits.org-sivustolla sodastreamista.

Ihmisen pää ei voi kestää kaikkea

Katselin männäviikolla kanadalaisen dokumentin nuorista miehistä, jotka oli saanut pahan aivovaurion lumilautaillessa: kyseessä alkaa olla siellä kansallinen "epidemia", koska on vaikeaa tajuta, kuinka pahasti voi käydä. Kypärä pelastaa paljon.

Myös jääkiekkotappelut tuhoaa terveyttä, etenkin NHL:ssä, jossa ne kuuluu asiaa. Sitä en tiennyt, että joukkueet kouluttaa erikseen tappelijakiekkoilijoita. HS:ssä Miksi itket Johnny? kertoo: New York Timesin journalisti John Branchin viime viikolla tekemä kolmiosainen artikkelisarja kesällä kuolleen 28-vuotiaan NHL-tappelija Derek Boogaardin tarinasta herätti todella paljon huomiota. Se oli Kanadan CBC:n pääuutisten ykkösaihe. Se säilyi päivien ajan yhtenä New York Timesin suosituimmista artikkeleista internetissä.

Bostonin yliopiston tutkijoitten Boogaardin aivoista tekemät löydöt voivat johtaa erittäin suuriin muutoksiin NHL:ssä. Asialla on myös omat yhteytensä jääkiekon alempiin tasoihin juniorisarjoista lähtien.

[--]Haastatteluissa esilletulleista asioista huomattavaa oli se, että suurin osa näistä miehistä pelkää. Georges Laraque, John Scott ja Brantt Myhres esimerkiksi kertoivat, etteivät he pystyneet nukkumaan edellisenä yönä tietäessään joutuvansa tappelemaan seuraavan illan pelissä.

He saattoivat mennä elokuviin hermojaan rauhoittaakseen ottelua edeltävänä iltapäivänä ja kävellä ulos elokuvateatterista muistamatta yhtään mitään itse elokuvasta. Kaikki ajatukset olivat illan tappelussa.

NHL-tappelijat eivät useimmiten pidä tappelemisesta. He pitävät NHL-tappelijana saamistaan eduista, rahasta ja elämästä. Kukaan heistä ei uneksinut nuorempana junnuna NHL-urasta tappelijana.

[--]New York Timesin artikkelisarjan tärkein osa on kolmas osa, joka kertoo Derek Boogaardin aivoista hänen kuolemansa jälkeen saaduista tutkimustuloksista.

Bostonin yliopiston tutkijat tekevät tärkeää tutkimustyötä CTE-nimisen sairauden tutkimiseksi. CTE on lyhennys sanoista ”Chronic Traumatic Encephalopathy”. Tämä sairaus on itsestään paheneva aivosairaus, jota on löydetty ihmisiltä, jotka ovat joutuneet useitten aivotärähdysten uhreiksi.


Nämä lajit ei luonnollisesti ole ainoita tässä sairaassa, ihmisiä tuhoavassa, luokassa: kirjoituksessa mainitaan esim. juurikin nyrkkeily. Voi tietenkin vängätä, että "tyypit itse haluaa", mutta kysymys on, että kuinka paljon ihmisillä oikeasti on tietoa, mitä kaikkia riskejä lajiin liittyy? Ja voiko esim. murrosikäisenä/teininä lajin aloittava ymmärtää, mitä on myöhemmin elää vaikean sairauden/vamman kanssa; nuorena miettii, että se on niin kaukana.

Joulukalenterin poliittinen remix

..löytyy tuolta: Sepon poliittinen joulukalenteri. Ainakin joulukuun ekalle valikoitu youtube-pätkä on kovaa kamaa:D

Myös Jami Järvisen Kaasuputki-blogin joulukalenteri on alkanut: Uutispuuron jytkymantelit.

Jos tiedät muita hauskoja nettijoulukalenteria, niin vinkkaa ihmeessä!

Mitäs Euroopalle käykään?

Alexander Stubb vaati männäviikolla enemmän valtaa AAA-Euromaille. Tätähän nyt on sitten kritisoitu, mm. demokratianvastaisena.

Harold Meyer Washington Postissa:The growing tension between capitalism and democracy eli entä jos kapitalismi ja demokratia toimiikin toisiaan vastaan?

Lest you think I exaggerate, consider the interview that Alex Stubb, the minister of Europe for Finland’s right-wing government, gave to the Financial Times last weekend. The six euro-zone nations with AAA credit ratings, said Stubb, should have greater say in Europe’s economic affairs than the other 11 euro members. The political rights of Southern and Eastern Europe would be subordinated, essentially, to those of Germany and Scandinavia — or to credit rating agencies, which are threatening to downgrade France (thereby reducing the number of decision-making euro nations from six to five).

What Stubb is proposing, and what the markets are doing, is, in essence, extending to the realm of once-equally-sovereign nations the one-dollar-one-vote principle that our Supreme Court enshrined in its Citizens United decision last year. The requirement that one must own property to vote — abolished in this nation in the early 1800s by the Jacksonian Democrats — has been resurrected by powerful financial institutions and their political allies. To the nations of the European currency union, the “property” they need to secure their right to vote is a proper credit rating.

Yet this all seems very strange. The idea that there’s a conflict between our economic and political systems is hard to accept, and not just in the United States. In Europe, too, it has been assumed that democracy and capitalism (at least, European social capitalism) go together. That’s largely because both systems thrived in apparent harmony for the three decades that followed World War II. Profits rose even as wages increased and social benefits expanded. But what if that 30-year peace was the exception to the more common state of conflict between markets and the people?

Stubbin ja ylipäänsä euronfiksaajien päättömiä lausahduksia ruotii myös Antti Ronkainen US-blogissaan: Eurolle Darwin-palkinto:

Alexander Stubb linjasi (17.11.) Euroopan rahaliiton olevan darwinistinen järjestelmä. Stubbin iltasadussa AAA-luottoluokituksen maat ovat Euroopan kansojen kermaa, jonka evolutionistisen järjestyksen erehtymättömät luottoluokittajat määräävät. Stubb kaipaa komissioon budjettitsaaria, jonka mandaatilla korkeaotsaiset, sinisilmäiset ja vaaleatukkaiset AAA-maat voisivat bismarckilaisesti ruoskia oikeaa eurooppalaisuutta alikehittyneisiin maihin:

“Ideaalimaailmassa kaikista euromaista tulisi kolmen A:n maita.”

Ainoa ongelma on, että piiskattiinpa Euroopan kehitysmaita kuinka hartaasti tahansa, kaikista EU-maista ei koskaan voi kehittyä yhtä aikaa nietzscheläisiä kolmen A:n yli-ihmisiä.

Yli-ihmisyytensä (kilpailukykynsä) säilyttääkseen Euroopan valtiot ovat heittäytyneet viime vuosikymmeninä verokilpailuun alemmista yritysveroista, työnantajamaksuista ja rikkaita suosivista verohelpotuksista. Tämä on johtanut valtiontulojen huomattavaan vähenemiseen, mihin on jouduttu vastaamaan myös velkaantumalla. Näiden toimenpiteiden taloutta edistävä vaikutus on jäänyt kyseenalaiseksi, mutta ainakin pääoma on saanut temmeltää vapaasti.

Kriisin alettua tämä evolutionistinen eloonjäämiskamppailu markkinoiden armoilla on viety äärimmilleen. Kriisistä on syytetty Euroopan kehitysmaiden liian suuria julkisia menoja ja ylivelkaantumista. Kriisistä päästään, kunhan tuhlailu minimoidaan ja velkaantuminen käännetään laskuun. Päämäärä on läpeensä oikeistolainen: sosiaaliturvaa heikennetään, palkkoja poljetaan, työuria pidennetään, palveluita yksityistetään, kansojen varallisuudet pakkohuutokaupataan sekä koulutusta, tutkimusta, terveydenhuoltoa ja eläkkeitä karsitaan.

Nämä ovat kaikki toimenpiteitä, joilla yksittäinen kansakunta periaatteessa voi säilyttää luottoluokituksensa.

Eurokonsensus rinnastaa kuitenkin virheellisesti kotitalouden ja julkisen velan hoidon. Ensinnäkin poliitikot ovat unohtaneet, että juuri julkiset investoinnit koulutukseen, tutkimukseen, terveydenhuoltoon ja infrastruktuuriin edistävät talouskasvua. Kuten olemme jo aiemmin todenneet, eurokonsensuksen ratkaisu on yhtä järkevä kuin erottaa perheen äiti menojen vähentämiseksi: tulot vähenevät menojakin enemmän ja velkaantumiskierre ainoastaan jatkuu.

[--]Koska rahaliiton eloonjäämismahdollisuudet nykyisen konsensuksen luotsaamana ovat kuitenkin erityisen vähäiset, ehdotamme Darwin-palkintoa jaettavaksi tänä vuonna poikkeuksellisesti eurolle ja sen poliittiselle eliitille. Darwin-palkinto jaetaan vuosittain henkilölle, joka on tappanut itsensä erityisen typerällä tavalla (tai vahingossa steriloinut itsensä) ja tehnyt ihmiskunnalle palveluksen poistaessaan geeninsä elämän kiertokulusta ja parantanut näin ihmiskunnan pitemmän tähtäimen eloonjäämismahdollisuuksia.

Mitäs tähän voisi enää lisätä?

Muutama linkki-poiminta: viherpesua & sekoomus-teeveetä?

Vihreäkin kapitalismi ja kuluttaminen on sitä itseään, eikä yksilölliset teot ole perimmäinen ratkaisu ympäristö-ongelmiin:
Green lifestyle choices won’t solve the climate problem (grist.org)

Jutta Urpilainen ja velkakriisi, eli haastis uusimmassa Voimassa (by: Antti Ronkainen):
Luottamus hyvä, kontrolli parempi!

Esimerkki Brasiliasta, eli miksi ei pidä keskittyä poistamaan vain yhtä syrjinnän muotoa:
Rasismi ja sukupuolisyrjintä ovat yhteen kietoutunut ongelma (unwomen.fi)

Kilpailun ja menestymisen toinen (pimeämpi) puoli on heikoimman lenkin eliminointi (kärjistämistä tietty, mutta onhan se niin, ettei solidaarisuus ole muodikasta):
IL: Politiikan tutkija: Tosi-tv nosti kokoomuksen

Suvaitsevaisuus on ei-suvaitsevaisuutta, mutta mitä on tämä mystinen "äärihumanismi"? Saku Timonen bloggaa yhdestä netti-keskustelun ilmiöstä:
Äärihumanismia ja suvaitsevaisuutta

SS-miehiä siellä, äärioikeistolaisia täällä...

Katja Ketun ja Jenni Linturin vastailmestyneet romaanit kertovat toisen maailmansodan ajasta SS-miesten kautta. Etenkin Ketun kirja kiinnostaa, joululahja? vink vink

Vastahan oli Helsingissä kansainvälinen äärioikeistolaisten liikkeiden tapaaminen. Kuten Suomen Kuvalehden juttu kertoo, nykyinen äärioikeisto ei ole yksi ja yhtenäinen. Toisaalta pakkohan paljon yhdistäviä tekijöitä olla, ja onkin, koska olisihan tällainen ylikansallinen yhteistyö muuten mahdotonta.

Puhumattakaan tietysti tästä uudesta vuodosta (tai siis hakkeroinnin aiheuttamasta vuodosta) jossa esille on tullut äärioikeiston jäsenhakemuksien tiedot. Aikasta jäätävää touhua kyl...
EDIT: Eikä tässä vielä kaikki (kuten tapana on sanoa) vaan Perussuomalaisten eduskunta-avustaja haki uusnatsien jäseneksi. Tietenkin kysymys kuuluu, että koska näin on tehty, sillä tuorehan tuo hakemus ei ole.
Lisäedit: nyt sitten kaikki näköjään liittyy natsijärjestöön kännissä, eli myös kunnallispolitiikassa oleva vassari (sitoutumaton) Hämeenkyröstä on "kokeilumielessä" täyttänyt hakemuksen. Utain-lehden uutinen. I have no words . . .

Poimintoja/vinkkejä teemalla talous ja/tai politiikka

Akateemisessa talousblogissa Roope Uusitalon juttu Sen lauluja laulat... kertoo taloudellisista sidoksista ja kytköksistä: Ruotsissa on noussut suuri kohu siitä, miten hyvinvointipalvelujen yksityistämisen vaikutuksia selvittäneet (vähäiset) tutkimukset viitoittavat siihen suuntaan, että yksityistäminen ei ole parantanut palveluiden laatua, eikä myöskään säästänyt kustannuksia. Miten Suomessa? Yksityistäminenhän on meillä vakiintunut merkitsemään kyseenalaistamattomasti "parempaa, järkevämpää, ja ETENKIN/VÄHINTÄÄNKIN edullisempaa". Nyt viimeistään on nostettava esiin kysymys, että kenen taskuun tässä lopulta yksityistäminen pelaakaan.

Voimassa sensijaan mielenkiintoinen juttu Politiikka järjestäytymisen välineenä, jossa kerrotaan kansainvälisestä UniNomade-verkostosta, joka on 2004 perustettu mm. opiskelijoiden, tutkijoiden ja poliittisten aktiivien verkosto, joka pyrkii määrittelemään ja luomaan politiikkaa ja sen mahdollisuuksia uudelleen.

Ja niistä sukupuolten välisistä palkkaeroista taas: Tilastokeskuksen sivuilla julkaistu 27.9.11:Tilastokeskuksen mukaan yksityisellä sektorilla kokoaikaisten kuukausipalkkaisten palkansaajien säännöllisen työajan ansio oli miehillä keskimäärin 3 655 euroa ja naisilla 2 838 euroa lokakuussa 2010. Mediaanipalkka oli tilaston mukaan 2 890 euroa, miehillä 3 306 euroa ja naisilla 2 550 euroa. ...

Canis lupus familiaris ja vulpes vulpes aka päivän söpöt eläinuutiset

Harry Potter-leffojen Anturajalka etsii uutta kotia: juttu täällä.

Minkä lisäksi bongasin uutisen, että armaan universtaani pihapiirissä hipsii citykettu: AL:Tässä kulkee Tampereen vastine cityketulle: Kampuskettu! Sinällään mitenkään ihmeellistä ole, kun yliopiston lähellä alkaa pöheikköaluetta. Sen sijaan Ratinan stadionin kettu on astetta citympi. Toisaalta: mikäs siellä on ollessa, kun suhteellisen rauhallista otteluiden ulkopuolella..

Pakollinen 9/11-postaus: naiset ja koirat

Nojoo, mm.seuraavanlaisia juttuja bongasin mediamassasta:

CNN: Reporter's Notebook: Women of 9/11 still fighting for recognition, respect eli artikkeli dokumentin "Beyond Bravery: The Women of 9/11"-teemoista. Kyse siis naispalomiehistä ja pelastustyöntekijöistä keskittyen erityisesti ko. iskuihin, mutta jutussa on myös laajemmin naisten taistelusta saada tehdä arvokkaaksi kokemaansa työtä.

Ms Blogissa Women Transcending Boundaries After 9/11 kertoo WTC-iskujen jälkeen perustetusta Women Transcending Boundaries-järjestöstä, joka pyrkii tuomaan ihmisiä yhteen uskonnollisten rajojen yli.

Mail Onlinessa The 9/11 rescue dogs: Portraits of the last surviving animals who scoured Ground Zero one decade on juttu siitä, miten hollantilainen valokuvaaja on valokuvannut ne etsintoihin osallistuneet pelastuskoirat, jotka ovat vielä elossa 10 vuoden päästä (koiran iässä pitkä aika.) Liikuttavasti harmaantuneita yksilöitä kyllä.

Ja etenkin niille jotka ei vielä ole katsonut, suosittelen:

5 vaihtoehtoista tulevaisuutta Euroopalle plus miinakeskustelun tarkastelua

Eli Antti Ronkaisen ja Miika Kabatan teksti Voimassa 7/2011: 5 tulevaisuutta Euroopalle. Mukana mm. avaruusolioskenaario.

Myös Eekku Aromaan bloggaus Me tarvitaan miinoja ja muita hämäriä selityksiä on ajankohtainen: siihen on poimittu kansanedustajien käsittämättömiä "maamiinat on elimellisen tärkeitä"-kommentteja.

ECHIDNE of the snakes bloggaa Ellen Thesleffistä!

Yhdysvaltalaisen Echidne of the snakesin uusin blogipostaus käsittelee Ellen Thesleffiä, eli yhtä Suomen taiteen ns. kultakauden taiteilijoista. Itselleni (taidehissaa sen reilut 20 op opiskelleena, ennen kuin ko. aine Tampereen yliopistosta poistui rahapulan vuoksi) Thessleff on ekspressionistisena iskenyt paljon kovempaa kuin esimerkiksi aikalaisensa Schjerfbeck, joka on huomattavasti tunnetumpi ja arvostetumpi (vähintäänkin kalliimpi.)

Thesleffin tunnetuimpia töitä taitaa olla mystisen vaikuttava Omakuva vuodelta 1984/85.

Viulunsoittajatar, 1899.

Näemmä Echidne on blogannut hieman aiemmin myös toisesta suomalaisesta naistaiteilijasta, Fanny Churbergista:

Mademoiselles Who Dabble With Paints: Fanny Churberg


This is how the Finnish painter Akseli Gallen-Kallela described the astonishing small group of Finnish women painters of the late nineteenth century: "mamselles" dabbling with paints. He most likely felt threatened.

This small group of "dabbling women" came from the Swedish-speaking upper classes of the era. That young women of their social class were expected to get some skills in drawing and painting accidentally prepared them for later art education. Several of them managed to study in Paris; few, if any, managed to make a living out of painting and many of them ended their careers prematurely. But to this day such names as Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Ellen Thesleff and Fanny Churberg are well-known in the history of Finnish art.

Eli Gallen-Kallelan sanoin, neidit jotka puuhastelevat maalien kanssa.

Kyseinen blogi on muuten aivan huippu, vuodesta 2003 blogannut "minor greek goddess" on kirjoittanut hyvin laajalla skaalalla feministisesti kiinnostavista aiheista, mutta erityisen kiinnostavia ovat tiede-aiheiset jutut, esim. koskien sukupuolten erilaisuuden tutkimisen (ja etenkin popularisointien) ongelmia. Superharmittavaa on ainostaan hänen bloginsa muoto, joka on kauhean toimimaton, ja tekee vaikeaksi löytää mielenkiintoisia postauksia. Murrr..

Prostituutio-kysymyksen vaikeudesta

Sisäministerimme Päivi Räsänen ehdottaa seksinoston tekemistä laittomaksi. Esimerkiksi Ruotsissahan näin onkin. Kyseisessä HS:n uutisessa kerrotaan myös, että prostituoituja auttava Pro-tukipiste pelkää, että seksipalvelujen tarjoajien kohtaama väkivalta ja turvattomuus lisääntyvät, jos poliisi ottaa käyttöön tiukan linjan suhteessa seksikauppaan Helsingissä ja sen yökerhoissa.

Niinpä, kysymys ei ole missään nimessä helppo, eikä feministienkään keskuudessa vallitse yksimielisyyttä edes siitä, onko seksikauppa lopulta yhteiskunnallinen, radikaalia toimintaa kaipaava ongelma, vai onko kyse yksittäisten ihmisten (pääosin naisten) vapaudesta harjoittaa haluamaansa liiketoimintaa. Sen sijaan se mikä on ongelma, on prostituutioon tavalla tai toisella limittyvä ihmiskauppa. Helposti tämä puoli unohtuu, kun prostituutiota puolustetaan kapitalistishenkisen kenen tahansa pitää saada ostaa/myydä mitä tahansa, myös itseään-asenteen innoittamana, ja tämä vapaus koetaan kaikkein koskemattomimmaksi ja pyhimmäksi. Ei siitä tällä kertaa enempää... (Mutta pliis, älkää vedotko että koska apinatkin.)

Sen sijaan muutamia linkkejä aiheeseen tarkempaa tutustumista varten:

-Feministien vuoro-blogissa on vähän aikaa sitten ilmestynyt Katariina Mäkisen ja Johanna Hiitolan pitkä ja paneutuva kirjoitus aiheesta.

-Tulva-lehden päätoimittaja Anne Moilanen on kirjoittanut tässä blogitekstissään kevään feministisessä vaalipanelissa ilmenneestä keskustelusta prostituutioista.

-Brittilehti Guardianin juttu kesäkuulta ihmiskaupasta Britanniasta.

-Pro-tukipisteen sivut joilla on paljon faktaa prostituutiosta.

-Sosiologi ja kansanedustaja Anna Kontulan seksityötä koskevasta väitöskirjasta sitaatteja Vihreän langan sivuilla.

-Tiede-lehden juttu suomalaisesta prostituutiosta 1800-luvulla.

***

Loppuun vielä huolestuneen osuva lainaus Anne Moilasen yllämainitusta bloggauksesta:

Onko feminismistä tullut niin relativistista, että se ei ole enää yhtään mitään - että meillä ei todella ole asia-asioiden puolesta keskenämme välttämättä mitään yhteistä?

Onko feminismi kilpistynyt jonkinlaiseksi yleiseksi naistietoisuudeksi?

Sociological Images, eli sarjassamme kiinnostavat nettisivut

Sociological Images on niin parhautta; hauska, mielenkiintoinen ja opettavainen, ja päivittyykin vielä tosi usein. Varoitus! Jää helposti lueskeleen pidemmäksi aikaa. (Toisaalta hihitellessä omituisuuksille iskee tajuntaan myös se, että esimerkit on kuitenkin ihan oikeasta maailmasta..)

Idea on nimenomaan KUVISSA, ylläri ylläri, minkä siis voi nokkelana päätellä saitin nimestä. Kriittinen (sosiologin!) katse suunnataan ympäröivään kuva- ja mediatulvaan (mukana mainoksia, uutisia, liikkuvaa kuvaa, ja ihan vaan valokuvia ympäröivästä maailmasta), ja lyhyesti ilmaistuna sivuston pointti on siis näyttää ja huomioida sellaisia seikkoja, mitä ei "normaalisti" tulisi miettineeksi. Esim. miten mainokset ja muu "pinnallinen" ja "arkinen" on kauhean ladattuja vaikkapa stereotypiolla ja normistoilla, vaikka helposti ottaa kaiken annettuna ja neutraalina. Aiheiden skaala on todella laaja esimerkiksi pelien pinkinvärisistä "tyttöversiosta" siihen, miksi riehunnassa presidentti Obaman syntymätodistuksesta on nähtävissä rasistisia piirteitä.

Sivuston ylläpitäjät on alansa ammattilaisia, ja sivusto on myös mukavan osallistava sen takia, että kuka vaan voi lähettää kuvan ja selostuksen.

Arkitodellisuutta valokuvissa

James Mollison on valokuvannut valtavasti lastenhuoneita kirjaansa "Where Children Sleep". Juttu aiheesta ja kuvia löytyy: tuolta.

Kuvauskohteiden sijainnit on vaihdellut Yhdysvalloista Kiinaan. Älkää antako artikkelin ensimmäisen kuvan hämätä; lasten huoneiden kuvissa liikutaan yltäkyltäisyydestä toiseen ääripäähän, eli äärimmäiseen köyhyyteen, jossa "lastenhuonetta" markkeeraa maassa makaava patja.
Itse olen aivan hulluna tällaisiin arkielämän taltiointeihin; muistaakseni olen nähnyt hauskan kuvasarjan toimistoista eri maissa..

Edit. myöhemmin: Kuvasarja mitä muistelin löytyy Visual Newsin sivuilta. Kuvaaja on alankomaalainen Jan Banning jonka Bureaurcatics-kuvasarja on kokonaisuudessaan aika vaikuttava.

Banningin projektissa ei ole kyse pelkästä toimistokuvien räpsimisestä (mikä voisi hyvin olla sinällään jo mielenkiintoinen idea), vaan taustalla on laajempi missio:

It is a comparative photographic study of the culture, rituals and symbols of state civil administrations and its servants in eight countries on five continents, selected on the basis of polical, historical and cultural considerations: Bolivia, China, France, India, Liberia, Russia, the United States, and Yemen. In each country, I visited up to hundreds of offices of members of the executive in different services and at different levels. The visits were unannounced and the accompanying writer, Will Tinnemans, by interviewing kept the employees from tidying up or clearing the office. That way, the photos show what a local citizen would be confronted with when entering.