Feministisiä keskusteluja popkulttuurista

Sattumalta törmäsin kiinnostavaan sivustoon: Feminist Frequency (sivu Youtubessa.) Kick-ass videoblogi mitä moninaisemmista aiheista plus feministinen näkökulma; valistustyötä doing it right, eli miten tasa-arvotietous tavoittaa laajemman yleisön kuin mikään tietokirja, oli se sitten kuinka populaarisesti muotoiltu tahansa. Mene sinne missä tyypit on, eli youtubeen.

Tsekkaa vaikka uusin video, joka on aiheesta kuinka legot on nykyään poikien leluja, ja leluyhtiöt tuottaa pinkkejä tyttölegoja: (Ennen oli tääkin toisin.)

Kyllä-mies vaiko ei?

Yes men-ryhmää on epäilty, mutta he kieltävät asian. BBC:n tiedotteen mukaan kyse ei ole huijauksesta. (Täällä.) Toisaalta: olisiko sillä jotain väliä?

Wall Streetin protestit: Hesarissa mediahuomioimattomuudesta plus Maikkeli Mooren kommentti

Hesarissakin uutisoitiin eilen Wall Streetin protesteista, josta aiheesta postasin jotain pientä muutamia päiviä sitten. Nyt siis kerrotaan siitä, että mediassa ikään kuin karttellaan aihetta: Juttu täällä.

Michael Mooren lyhyt kommentti aiheesta jossain ajankohtaisohjelmassa(?):



Ennen kuin alkaa huutamaan salaliittoteoreetikoista ja foliohattuilijoista, niin kannattaa miettiä juurikin Maikkelin maininta Occupy Wall Street-protestien saaman (tai ei-saaman) huomion suhde Tea Party-liikkeestä uutisointiin. Ehkä kaikki yhdysvaltalaiset mielenosoitukset ei ole äärikonservatiivien järjestämiä. Kuitenkin: on iso ongelma, mikäli vain tietynlaiset ryhmittymät saavat asiansa julki, ja heidät nähdään poliittisena voimatekijänä: näin selkeästi on teekutsuilijoiden tapauksessa. (Muistaakseni luin jonkun uudehkon jutun siitä, että Tea Party-liikkeen kannatuksesta yleisesti esitetyt luvut ovat olleet reippaasti yläkanttiin; en vain ikävä kyllä sitä löydä tähän hätään mistään..)

Klassikko: Morons with signs-blogi. Mukana "jumala vihaa veroja" ja "obama on muslimi"-henkistä kamaa.

HARD BASS!!

Koska olin edellisessä postauksessa niin kriittinen performansseja kohtaan, pitää nyt sitten esitellä jotain, mikä on mielestäni aivan huippua. Eli hard bass.





Jotain futisfanien omituista tanssi-pelleilyä. Huomatkaa muuvit. Taustalla aina sama venäläinen(?) tekno.

Suomessakin osataan:

Candice Breitz ja Hollywoodin itkevät naiset

Ihastuin Candice Breitzin taiteeseen kun hän piti näyttelyn EMMAssa vuoden 2010 alkupuolella, ja satuin lukemaan muutaman lehtijutun hänestä. Tai itse asiassa vielä enemmän kuin hänen töihinsä sinänsä, ihastuin siihen viestiin ja innoitukseen, jota hänen työhönsä sisältyy. (Ylistys leikkaa-liimaa-muokkaa-kulttuurille? Pyyntö olla juoksematta karkuun "kevyempää" kulttuuria?)
Enkä edes käynyt EMMAssa, vaan katselin hänen töitään verkosta. (Hieman kaduttaa, olisi voinut olla hauskaa nähdä videoinstallaatio-seinä luonnossa.)

Breitz käyttää teoksissaan nimenomaan lainattua materiaalia: hänen työskentelytapansa on valmiin materiaalin (kuvavirtojen) uudelleentyöstäminen. Ja nimenomaan kaikkien tunteman populaarikulttuurin pilkkominen paloihin ja kasaaminen uudenlaiseksi kokonaisuudeksi. Breitz sanoo Suomen kuvalehden haastattelussa, että amerikkalainen populaarikulttuuri on kolonisoinut meidät kaikki. Hän kutsuu sitä kuvaavasti "ilmaksi jota hengitämme". Sitä ei voi paeta.

Tätä todellisuutta hän prosessoi ja järkyttää erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi laittamalla sen puhumaan eri tavalla kuin on totuttu; vaikkapa paljastamaan hollywood-elokuvien naiskuvien maneereja, kuten teoksissa Mother ja Her.





(Kannattaa muuten huomata, että kaikki Breitzin työt taitavat olla kokonaisuudessaan katsottavissa hänen kotisivuillaan. Youtubessa on vain pätkiä.)

Newark state of mind

Loistava parodia Jay-Z:n ja Alicia Keyesin "Empire State of mind"-kappaleesta. (Varmaan jokainen on joutunut sen kuulemaan siis siinähän hoilataan räppäyksen välissä Nyyjooknyyjooknyyrjooook...)



Yhteiskunnallinen ja kantaaottava, mutta myös hauska. Kuitenkin toinen fiilis on sitten se, että tossa luetellut ongelmat on kuitenkin arkipäivää ko. kaupungissa, eli Newarkissa (New Jerseyn osavaltiossa), ja ympäri Yhdysvaltoja. OC-todellisuus yhtä fiktiota suurimmalle osalle amerikkalaisia kuin meille.

"Yeah I used to live in Brooklyn,
working at a tech firm,
But then I lost that kush job,
thanks to the recession
Now Im at that job and,
I cant pay rent here
I cant pay rent anywhere,
they evict me everywhere--"

"Newark Homeless people, hookers and crack bums,
Theres nowhere they wont poo
Welcome to Newark,
Killers will take you and hide you,
and no one will find you"


Tekijät on näemmä Rob Ryan, Josie Vitetta ja Giovanni Vargas, keitä sitten lienevätkin. (Upea ääni muuten tälläkin naisella!)