Ostoslistalla: teinitytöt

Tästä ole lukenut jotain juttua aikaisemminkin, mutta ilmeisesti Helsingissä on yleisempikin ongelma, että kaupungilla/ostoskeskuksessa liikkuva teinityttö joutuu seksinostoyrityksen kohteeksi. Rahastahan ei yleensä ole puhetta (yritys naamioida teko muuksi kuin prostituutioksi) mutta luvataan ostaa vaatteita/viedä syömään tms. HS:n uutinen: Teinitytöille yritetään tarjota seksistä siideriä tai vaatteita kertoo: Helsingissä runsas vuosi sitten toimintansa aloittanut Exit-hanke antaa apua ja tukea nuorille, jotka ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä tai ajautuneet maksullisen seksin piiriin.
"Katupartioiden työntekijät törmäävät joka viikko kymmeniin nuoriin, jotka ovat saaneet aikuisilta seksiin liittyviä ehdotuksia. Nuorille tämä on arkipäivää", kertoo Exit-hankkeen projektipäällikkö Mari Hietala.

Exit-hanke on siis ilmeisen välttämätön olemassa. Ko. hesarin jutussa korostetaan ehkä hieman liikaa ettei muualla Suomessa ole vastaavaa ilmiötä; ts. jotenkin vaikea uskoa, että mikäli hesassa ongelma on noin iso, ettei muissa isoissa kaupungeissa olisi ainakin yksittäisiä tapauksia; kuten pollari jutussa kertoo, ko. juttuja kokeneet nuoret eivät vain helposti tuo asiaa esiin, mm. sen takia juurikin että syyllistetään itseään ja asia hävettää muutenkin.

Mietin kyllä toisaalta, että Exit-hanke on tietenkin vain (tarpeellista) jälkihoitoa; ongelma on ne miehet, jotka kuvittelevat nuorten olevan myynnissä. Että heillä on jonkinlainen oikeus mennä valitsemansa tytön luo ehdottelemaan "vaihtokauppaa". "Eihän teinit tajua ajatella, että tässä on jotain väärää, ja nehän haluaa vaatteita yms. muutenkin". Koska tässä ei ikävä kyllä taida olla mitään suoraa tietä saada näin ajattelevaa ihmistä ymmärtämään ko. vaihtokaupan sairas luonne, niin uskoisin, että tärkeintä ehkä kuitenkin on saada opetettua riittävän nuorille (tytöille ja pojille) mikä on sallittua ja mitä ei tarvitse eikä saa hyväksyä, eli oman koskemattomuuden rajat. (Se ei päde pelkästään tähän, vaan ylipäätään kaikkeen elämään.)

Prostituutio-kysymyksen vaikeudesta

Sisäministerimme Päivi Räsänen ehdottaa seksinoston tekemistä laittomaksi. Esimerkiksi Ruotsissahan näin onkin. Kyseisessä HS:n uutisessa kerrotaan myös, että prostituoituja auttava Pro-tukipiste pelkää, että seksipalvelujen tarjoajien kohtaama väkivalta ja turvattomuus lisääntyvät, jos poliisi ottaa käyttöön tiukan linjan suhteessa seksikauppaan Helsingissä ja sen yökerhoissa.

Niinpä, kysymys ei ole missään nimessä helppo, eikä feministienkään keskuudessa vallitse yksimielisyyttä edes siitä, onko seksikauppa lopulta yhteiskunnallinen, radikaalia toimintaa kaipaava ongelma, vai onko kyse yksittäisten ihmisten (pääosin naisten) vapaudesta harjoittaa haluamaansa liiketoimintaa. Sen sijaan se mikä on ongelma, on prostituutioon tavalla tai toisella limittyvä ihmiskauppa. Helposti tämä puoli unohtuu, kun prostituutiota puolustetaan kapitalistishenkisen kenen tahansa pitää saada ostaa/myydä mitä tahansa, myös itseään-asenteen innoittamana, ja tämä vapaus koetaan kaikkein koskemattomimmaksi ja pyhimmäksi. Ei siitä tällä kertaa enempää... (Mutta pliis, älkää vedotko että koska apinatkin.)

Sen sijaan muutamia linkkejä aiheeseen tarkempaa tutustumista varten:

-Feministien vuoro-blogissa on vähän aikaa sitten ilmestynyt Katariina Mäkisen ja Johanna Hiitolan pitkä ja paneutuva kirjoitus aiheesta.

-Tulva-lehden päätoimittaja Anne Moilanen on kirjoittanut tässä blogitekstissään kevään feministisessä vaalipanelissa ilmenneestä keskustelusta prostituutioista.

-Brittilehti Guardianin juttu kesäkuulta ihmiskaupasta Britanniasta.

-Pro-tukipisteen sivut joilla on paljon faktaa prostituutiosta.

-Sosiologi ja kansanedustaja Anna Kontulan seksityötä koskevasta väitöskirjasta sitaatteja Vihreän langan sivuilla.

-Tiede-lehden juttu suomalaisesta prostituutiosta 1800-luvulla.

***

Loppuun vielä huolestuneen osuva lainaus Anne Moilasen yllämainitusta bloggauksesta:

Onko feminismistä tullut niin relativistista, että se ei ole enää yhtään mitään - että meillä ei todella ole asia-asioiden puolesta keskenämme välttämättä mitään yhteistä?

Onko feminismi kilpistynyt jonkinlaiseksi yleiseksi naistietoisuudeksi?