Kehitysmaiden ongelmista

Välillä (tai aika useinkin) kehitysapua kritisoidaan sillä perusteella, että avun "vastikkeeton dumppaaminen" estää talouden kehittymistä ja sitä kautta muuta kehitystä. Vapaa kauppa se kannattaa, ja nostaa väistämättä elintasoa. Eikö se ole kauheaa holhoamistakin vielä, että tuollatavalla autetaan? Vieläkö muka kärsitään siirtomaavallan aikaisesta riistosta?

No ei, nykyään on ihan uudet muodot tälle ongelmalle (vanhalla pohjalla suurimmilta osin.): Yritysten veronkierto riistää kehitysmailta miljardeja. Parecon Finland Blogi/Maailma.net.

"Verosuunnittelulla" pääsee pitkälle:

Ylikansallisten yritysten veronkierto on pääsyy siihen, että kehitysmaat pysyvät riippuvaisina ulkopuolisesta avusta. Verotuloja menetetään vuosittain satoja miljardeja euroja.

Eurooppalainen velka- ja kehitysverkosto (Eurodad) valottaa yritysten "verosuunnittelua" raportissaan.

"Arvioidaan, että kehitysmaista katoaa vuosittain yli 750 miljardia euroa ja yli puolet siitä liittyy kansainvälisten yritysten toimintaan", raportin laadintaan osallistunut Marta Ruiz kertoo.

Eurodadin mukaan ylikansalliset yritykset siirtävät voittojaan maasta toiseen konsernin sisäisen siirtohinnoittelun avulla.--
[--]ongelma on maailmanlaajuinen, mutta kehitysmailta se estää kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen.

Hän muistuttaa, että vain viisi prosenttia kehitysmaista lähtevistä arveluttavista rahavirroista liittyy korruptioon. Rikollisuus kahmii 30 prosenttia, ja 65 prosenttia kytkeytyy yritysten sisäiseen siirtohinnoitteluun.

Edit: Suosittu vetoamisen kohde suomalaisessakin keskustelussa kehitysavun ongelmista on Dambisa Moyon näkemykset. Hän näkee ensisijaisena (ja korvaavana) kehitysavun tilalle nimenomaan kaupan. Varmasti Moyn kritiikissä on perää, mutta markkinat sellaisena kun se nyt on ei ole mikään tasa-arvoistava mekanismi, kuten juurikin tuo verosuunnittelusta kertova juttu todistaa, sillä lähtökohdat ovat hyvin erilaiset, ja yrityksillä ei ole mitään velvollisuutta "antaa tasoitusta". Vaikea uskoa, että kehtysavun vähentäminen tekisi muutoksia pelisääntöihin. Ainakin tarvittaisiin jotain sääntelyä tai muutoksia juuri ylikansallisten yritysten toimintaan. (Miten? on sitten toinen kysymys.)

Hoiva-alan pienipalkkaisuuden (ts. kutsumuksellisuuden) historiaa

Mikä erottaa naisvaltaisen hoiva-alan työntekijän ja monen miesvaltaisen alan työntekijän? Vastakkain tietysti ovat valtion/kunnan talous ja yrityksen talous, mutta myös retoriikka: "hoiva-ala on kutsumusammatti, josta ei tarvitse maksaa kunnolla". Klassista ylentämällä alentamista; arvostetaan toki kovasti, mutta se arvostus joka ei kukkarossa tunnu ei ole työn kohdalla tyhjää parempi. Tällä on pitkät perinteet, toteaa historiantutkija Johanna Antola HS:n jutussa:

Hoiva-alan huonot palkat ovat tuttu ilmiö jo 1900-luvun alun köyhäintaloista, toteaa tutkija Johanna Annola Tampereen yliopistosta. Annolan mukaan kehno palkkaus oli kytköksissä alan naisvaltaisuuteen. Köyhäintaloihin alettiin palkata johtajiksi lähes yksinomaan naisia, koska hoivaa ja kasvatusta pidettiin naisten erikoisosaamisena ja kutsumuksena. Aikalaisten käsitysten mukaan kutsumustyöstä ei tarvinnut maksaa kovin hyvin.

Tampereen yliopiston sivujen väitöstiedotteen mukaan Antolan väitöskirjassa esitetään, että:

Köyhäintalon toiminnan onnistumisesta oli vastuussa laitoksen johtaja. Tutkimuksessa tarkasteltiin köyhäintalon johtajan ammatin rakentumista ja ammatissa toimineita henkilöitä. Tulokset osoittavat, että köyhäinhoidon ylimmät virkamiehet sitoivat johtajuuden yhteiskuntaluokkaan ja sukupuoleen niin, että johtajan toimesta muodostui 1900-luvun alkuun mennessä keskiluokkainen naisammatti. Köyhäintalon johtaja oli siis yleensä köyhäintalon johtajatar.

Ammatin naisvaltaistumisen taustalla vaikutti sivistyneistön ja muodostuvan keskiluokan näkemys, jonka mukaan kasvatus ja hoiva olivat naisten erityisosaamisen aluetta, naiskansalaisen tärkein tehtävä. Tutkimuksessa osoitettiin, että luodakseen köyhäintaloille mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset köyhäinhoidon ylimmät virkamiehet sulkivat vähitellen miehet kokonaan pois köyhäintalon johtajan ammatista. Tämä tapahtui rajaamalla kelpoisuusehtoja, valintamenettelyä ja johtajien koulutusta.

Väitöskirjassa kiinnitettiin huomiota siihen, että sukupuolella oli vaikutusta johtajan ammatin palkkakehitykseen. Koska johtajan toimi miellettiin naisten kutsumustyöksi, jolla oli myös uskonnollisia ulottuvuuksia, siitä ei aikalaisten käsityksen mukaan tarvinnut maksaa kovin suurta palkkaa. Tässä suhteessa johtajattaret rinnastuvat kansakoulunopettajiin ja sairaanhoitajiin – ja ehkä myös 2010-luvun virkanaisiin, jotka työskentelevät naisvaltaisilla aloilla hoivan ja kasvatuksen parissa, edelleen huonosti palkattuina.

Paljon ei ole kehitys kehittynyt, näin sanoaksemme...

Muutama linkki-poiminta: viherpesua & sekoomus-teeveetä?

Vihreäkin kapitalismi ja kuluttaminen on sitä itseään, eikä yksilölliset teot ole perimmäinen ratkaisu ympäristö-ongelmiin:
Green lifestyle choices won’t solve the climate problem (grist.org)

Jutta Urpilainen ja velkakriisi, eli haastis uusimmassa Voimassa (by: Antti Ronkainen):
Luottamus hyvä, kontrolli parempi!

Esimerkki Brasiliasta, eli miksi ei pidä keskittyä poistamaan vain yhtä syrjinnän muotoa:
Rasismi ja sukupuolisyrjintä ovat yhteen kietoutunut ongelma (unwomen.fi)

Kilpailun ja menestymisen toinen (pimeämpi) puoli on heikoimman lenkin eliminointi (kärjistämistä tietty, mutta onhan se niin, ettei solidaarisuus ole muodikasta):
IL: Politiikan tutkija: Tosi-tv nosti kokoomuksen

Suvaitsevaisuus on ei-suvaitsevaisuutta, mutta mitä on tämä mystinen "äärihumanismi"? Saku Timonen bloggaa yhdestä netti-keskustelun ilmiöstä:
Äärihumanismia ja suvaitsevaisuutta

Suomen yrittäjät nuorten kyykyttämisen puolesta?

Voi hyvää päivää näitä väläyksiä: Suomen Yrittäjät esittää, että nuoria voitaisiin palkata työsuhteen alkuvaiheessa työehtosopimuksia halvemmalla. Yrittäjäjärjestön mielestä palkasta pitäisi voida sopia vapaasti työsuhteen alkuvaiheessa, kun yritys ottaa töihin täysin työkokemusta ja koulutusta vailla olevan henkilön. (Korostuksen allekirjoittaneen, HS:n uutinen tuolla: Yrittäjät palkkaisivat nuoria alepalkalla.) Suomennettuna: se että Suomessa teetetään jo nyt (pimeää) työtä äärettömän pienillä/olemattomilla palkoilla maahanmuuttajilla/siirtotyöläisillä ei riitä, vaan tähän työntekijöiden alakastiin pitää saada lisää polkuhintaista työvoimaa. Vapaa sopiminen on yhtä kuin: palkka jolla ei voi elää. Sehän tossa uutisessä tulee seuraavana, eli: tätä lystiä pitäisi sitten valtion tukea, koska eihän ne kouluttamattomat nuoret tolla palkalla voi elää, joten:Palkan lisäksi tällaisen nuoren toimeentulo tulisi varmistaa henkilökohtaisella palkkatuella.

Kovastihan on yritetty naamioida huoleksi nuorista jotka on jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta. Niistä nuorista pitääkin olla huolissaan, mutta tämä keino menee ihan kyllä jollekin käsittämättömyyden puolelle. Asiaankuuluva kysymys on myös se, mitkä olisi ne työpaikat, jonne näitä nuoria voidaan ottaa? Nykyisessä yhteiskunnassa harvoin ilman koulutusta oikein uralla etenee, joten epäilen vahvasti, että kyseessä olisi ainoastaan uusi keino hankkia halpaa työvoimaa nykyisten rinnalle (palkattomat harjoittelut yms), josta ei kuitenkaan käytännössä olisi mahdollisuutta jatkaa alalla, vaan nuori korvattaisiin toisella. (Jos multa kysytään, niin ainoa järkevä tapa saada nuoria töihin ilman vaaraa että kyseessä olisi vain kokeilu yrityksen taholta, on jonkinlainen oppisopimusmallin laajennus: tällöin työskennellessä olisi mahdollista hankkia muutakin kuin työkokemusta, josta helposti puhutaan kuin jonain käsittämättömänä siunauksena, mutta jolla ei välttämättä ole mitään painoarvoa, ainakaan, mikäli koulutusta ei ole.)

SAK:sta reagoidaan heti, huomauttamalla että: SAK:n kehittämisjohtajan Saana Siekkinen toteaa, että työnantajapuoli nostaa samaiset nuorten alepalkat esille säännöllisin väliajoin, vaikka niille ei ole minkäänlaisia perusteita. "Sen sijaan kansainvälisestikin on saatu kokemuksia siitä, että nuorten palkka-alekokeilut ovat kasvattaneet köyhien työtätekevien nuorten joukkoa, jolla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia omaan elämään", Siekkinen sanoo. HS: SAK: Nuorten alepalkat eivät työllistä. Aika ilmeistähän tuo vaara työtätekevien köyhien lisääntymisestä on.

Ylipäätään minkä tahansa työksi kutsuttavan vastaanottamisen (esim. "harjoitteluna" eli työmarkkinatuella, joka ei tod. ole suuri!) näkeminen "syrjäytymistä ehkäisevänä" on jotenkin hämmentävää: ajatuskulku tuntuu olevan, että "kuinka huonoilla ehdoilla ja kuinka mitättömällä korvauksella tahansa" niin tästä se ura urkenee ja elämänhallinta paranee. Mitä tapahtuu sen alepalkka-jakson tai nykyisellään harjoittelun jälkeen? Onko tämä vain hetken pikaratkaisu? Yritys ottaa seuraavan nuoren töihin. Hiphurraa! Toinen, tiiviisti tähän liittyvä juttu on sitten se, minkä Anna Kontula on blogissaan hyvin kiteyttänyt: On viitteitä siitä, että läpi työmarkkinakentän kokemattomilla nuorilla teetetään ikävimmät ja vaarallisimmat työt. Tyypillisesti nuoren työ löytyy niiltä palvelusektorin matalapalkka-aloilta, joilla normaali ammattiyhdistysaktivismi on hullunrohkeutta. Paremmissakin töissä jäävät pätkätyöläiset nuoret helposti kahvihuoneen solidaarisuusrenkaan ulkopuolelle.[--] Pitäisi miettiä sitäkin, mitä yhteiskunnalle maksaa nuorten vieraannuttaminen työelämästä: Kun sitä on muutaman kerran vedetty kölin alta, oppii fiksu ihminen varomaan palkkatyötä.
Nuoret paskaduuneista oikeisiin töihin? Niinpä.

Tranströmeristä en osaa sanoa mitään, mutta rauhan nobel: wuhuu!

Voin myöntää että en ole koskaan kuullutkaan (tai noteerannut, kun siis kauheasti kirjailijoiden nimiä tulee vastaan..) Tomas Tranströmeristä. Kuitenkin ilahduttaa, että runoilija palkittiin taas vaihteeksi. Viime vuosikymmenten kirjallisuusnobelistit on kaikki ollut todella rautaisia, suurimmiksi henkilökohtaisiksi suosikeiksi on nostettava vuonna 2004 palkittu itävaltalainen Elfriede Jelinek ja kaksi vuotta sitten palkinnon saanut Herta Müller. Tietenkin Toni Morrison on myös omaa luokkaansa, vaikka täytyy myöntää, että nämä orjuus- ja rotukysymysten historian käsittelijä on itselle suht uusi tuttavuus; ts. luin vasta ehkä vuosi sitten ekan Morrisonini, Minun kansani, minun rakkaani.

Sen sijaan jee Nobelin rauhanpalkinnon valitsijat! Eli kuten Yle uutisoi, kolmelle naiselle palkinto meni:

Ellen Johnson Sirleaf, 72, on Liberian presidentti ja samalla koko Afrikan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa vaaleilla valittu naispresidentti. Hänellä on ollut suuri osuus Liberian sisällissodan lopettamisessa.

Leymah Gbowee on Johnson Sirleafin maannainen. Hän perusti rauhanliikkeen Liberian toisen sisällisodan lopettamiseksi. Liike yhdisti kansaa, koska siinä oli mukana sekä kristittyjä ja muslimeja.

Tawakkul Karman, 32, on jemeniläinen toimittaja ja ihmisoikeusaktiivi. Hän perusti vuonna 2011 Naistoimittajat ilman kahleita -järjestön, joka pyrkii edesauttamaan sanan- ja mielipiteenvapautta.

Perusteena siis "heidän väkivallaton taistelunsa naisten turvallisuuden ja oikeuksien puolesta rauhan työssä". Guardianissa tarkempaa infoa ko. henkilöistä: Nobel peace prize 2011 - live coverage.

Tapahtuu Ameriikassa

Tämä on ehkä sitä "luokkasotaa", jota republikaanit väittää Obaman lietsovan? Aste 2?: Jenni Järventauksen bloggaus Voiman fifi-sivustolla: Ottakaa köyhiltä, antakaa rikkaille avaa hyvin amerikkalaista mentaliteettia, ja sitä, miksi (vasta) nyt siellä aletaan huolestua köyhyydestä yhteiskunnallisena ongelmana:

Verot ovat Amerikassa kirosana, kuten olen aiemmin kirjoittanut. (Kuka niistä oikeastaan tykkää missään?) Mutta kuten Buffett huomautti, amerikkalainen verotus rankaisee duunareita ja keskiluokkaa paljon enemmän kuin über-varakkaita, joiden veroprosentti on helposti alle 20 prosenttia.

Yhdysvallat on outo maa monella tavalla, mutta eräs sen omituisimmista piirteistä on, että tähän asti amerikkalaiset eivät ole pitäneet maan valtavia tuloeroja suurena ongelmana. Kyllä, rikkaimmalle prosentille amerikkalaisista kuuluu kolmannes koko maan varallisuudesta, ja puolet amerikkalaisista omistaa alle 2,5 prosenttia koko maan varallisuudesta – näin on ollut jo pitkään mutta koska keskiluokalla on itselläänkin mennyt aika hyvin, se ei ole viitsinyt lähteä barrikadeille.

Lisäksi amerikkalaiseen psyykeen on perinteisesti vaikuttanut kaksi vahvaa eetosta: Ensinnäkin usko, että miljonäärit ovat itse luoneet omaisuutensa ja siinä samalla tuhansia työpaikkoja, ja siten heillä on oikeus käyttää rahansa miten lystäävät. Toisekseen, keskivertoamerikkalainen haluaa uskoa tulevansa itse jonain päivänä rikkaaksi.

Näinpä: Yhdysvalloissa vallitsee vahva meritokraattinen usko siihen, että yksilö on itse vastuussa niin onnistumisestaan, ja tämän kääntöpuolena epäonnistumisestaan. Köyhyydestä ja vähäosaisuudesta ei tarvitse kantaa huolta, kun jokainen on oman osansa luonut; eikös niin? Tämähän on tietenkin yhtään lähemmällä tarkastelulla fuulaa, sillä rikkaaseen perheeseen syntyminen tasoittaa tietä aivan epäsuhtaisesti antaen varaslähdön, jota on vaikea kuroa kiinni kuolulaitoksen ollessa äärimmäisen eriytynyt ja college-opiskelu maksaa niin paljon että sitä varten aloitetaan säästää lapsen synnyttyä (näin siis keskiluokan tapauksessa.)

Nyt muutosta on vihdoin ilmassa. Keskiluokalla on mennyt vuodesta 2008 asti asiat niin männikköön, että se on alkanut tarkastella helikoptereilla suhaavia biljonäärejä uusin silmin.

Muutosta siis ilmassa.

Poimintoja/vinkkejä teemalla talous ja/tai politiikka

Akateemisessa talousblogissa Roope Uusitalon juttu Sen lauluja laulat... kertoo taloudellisista sidoksista ja kytköksistä: Ruotsissa on noussut suuri kohu siitä, miten hyvinvointipalvelujen yksityistämisen vaikutuksia selvittäneet (vähäiset) tutkimukset viitoittavat siihen suuntaan, että yksityistäminen ei ole parantanut palveluiden laatua, eikä myöskään säästänyt kustannuksia. Miten Suomessa? Yksityistäminenhän on meillä vakiintunut merkitsemään kyseenalaistamattomasti "parempaa, järkevämpää, ja ETENKIN/VÄHINTÄÄNKIN edullisempaa". Nyt viimeistään on nostettava esiin kysymys, että kenen taskuun tässä lopulta yksityistäminen pelaakaan.

Voimassa sensijaan mielenkiintoinen juttu Politiikka järjestäytymisen välineenä, jossa kerrotaan kansainvälisestä UniNomade-verkostosta, joka on 2004 perustettu mm. opiskelijoiden, tutkijoiden ja poliittisten aktiivien verkosto, joka pyrkii määrittelemään ja luomaan politiikkaa ja sen mahdollisuuksia uudelleen.

Ja niistä sukupuolten välisistä palkkaeroista taas: Tilastokeskuksen sivuilla julkaistu 27.9.11:Tilastokeskuksen mukaan yksityisellä sektorilla kokoaikaisten kuukausipalkkaisten palkansaajien säännöllisen työajan ansio oli miehillä keskimäärin 3 655 euroa ja naisilla 2 838 euroa lokakuussa 2010. Mediaanipalkka oli tilaston mukaan 2 890 euroa, miehillä 3 306 euroa ja naisilla 2 550 euroa. ...

Wall Streetin protestit: "anti-capitalists on the march"

Eli mielenosoittajia yhdessä maailman rahatalouden keskeisimmistä paikoista, eli Wall Streetillä. Kansan Uutisten jutussa Yhtiövallan vastustajat valtasivat Wall Streetin kerrotaan:

Sosiaalisessa mediassa heinäkuusta lähtien toiminut ryhmä yrittää saada 20 000 ihmistä kerääntymään Zuccottin puistoon Wall Streetin lähelle. Puiston omistaja on antanut paikan ryhmän käyttöön. Ryhmä kutsuu paikkaa nyt ”Vapauden aukioksi”.

Kokoontuminen aukiolle alkoi lauantaina. Osa joukosta nukkuu ja väsää banderolleja tapahtuman tukikohtana toimivalla aukiolla. Osallistujille tarjotaan lahjoituksena saatua ilmaista pizzaa.

– Vastustan yritysten vastuunpakoilua, sanoo Timothy Fadden, 22, yksi sadoista mielenosoittajista. Yhdysvaltain lain mukainen yhtiöiden oikeushenkilöys on hänen mielestään väärin.

– Yrityksillä on tässä maassa enemmän oikeuksia kuin ihmisillä.

Guardianissa kuvia: Wall Street protest: anti-capitalists on the march - in pictures.

Yksittäisillä protestoijilla on tietenkin erilaisia intentoita, mutta protestia järjestävä ja ylläpitävä OccupyWallStreet-ryhmittymän sivuilla kuvataan:

Occupy Wall Street is leaderless resistance movement with people of many colors, genders and political persuasions. The one thing we all have in common is that We Are The 99% that will no longer tolerate the greed and corruption of the 1%.

Sivu: occupywallst.org

Raiskaus-analogia

Eli ihan vaan ajatusleikkinä: entä jos kaikkiin rikoksiin suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin raiskaukseen? "Kerroitko varmasti täysin yksiselitteisesti ettet halua seksiä?" Ongelmahan on, että entä jos ei ole kyennyt sanomaan että ei? Pitäisiköhän olla niin, että jos ei sano "kyllä" niin kyseessä ei ole suostumus? Esimerkiksi Vasemmistonaisten hiljattainen kannanotto aiheesta korostaa juuri tätä: Suostumuksen puutteen oltava tärkein raiskausta määrittävä tekijä.

Huono hiuspäivä vai huono palkkapäivä?

Viime aikoina on kuulunut väitteitä, että naiset saa vähemmän palkkaa koska tekevät vähemmän työtunteja, ja että "naisen euro on 80 senttiä" on suurin kusetus ikinä. Miehet on uutteria ja sillä hyvä, laiskat naiset vaan vinkuu lisää palkkaa, koska feministit pakottaa. Olen jopa lukenut ehdotuksen, että miehille pitäisi maksaa vielä enemmän palkkaa; ikävä kyllä en edes usko tämän olleen vitsi.

Toinen (hieman järjellisempi) virsi on se, että "alat on sukupuolisesti eriytynyt", ja "naisten alat vaan on huonommin palkattuja". Tämä on totta, ja jotain, jolle on aika huonosti saatu mitään tehtyä erilaisista tasa-arvopoliittisista toimista huolimatta. (Asenteet ja käytännöt elää aika sitkeässä. Toisaalta on vaikeata ruveta kiristämään ylivelkaantuneilta kunnilta palkankorotuksia; teollisuudessa tämä on hieman eri asia..)

Olenkin (mm. edellämainittujen tekijöiden takia) vakuuttunut, ettei palkkaan liittyvää epätasa-arvoa pidä tarkastella ainoastaan NAISET vs. MIEHET kokonaisuudessaan. Selkeästi paljastavimmin palkkaepätasa-arvo näkyy tietyn alan/palkkausryhmän sisäpuolella. Oletustani tukee tämä tässä kuussa ilmestynyt selvitys: Mika Idman: Naiset aiempaa vaativammissa tehtävissä – palkkapussi ennallaan.Artikkeli Tilastokeskuksen sivuilla.
Muutama lainaus tekstistä koskien johtajien ja erityisasiantuntijoiden palkkoja:

Kun katsotaan esimerkiksi johtajia, niin naisten osuus on vuodesta 2001 kasvanut 30 prosentista 35 prosenttiin. Tämä rakennemuutos on luonnollisesti nostanut naisten keskiansiota, sillä johtajilla palkkataso on kaikkien palkansaajien keskiarvoa suurempi. On kuitenkin otettava huomioon, että naisten ja miesten välinen palkkaero kyseisessä ammattiluokassa ei ole juurikaan kaventunut samalla ajanjaksolla. Naisjohtajien ansiot olivat vuonna 2001 keskimäärin 78 prosenttia miesjohtajien keskiansioista ja vuonna 2009 ero oli 79 prosenttia.

Erityisasiantuntijoissa naisten osuus on myös kasvanut, mutta naisten ja miesten välinen palkkaero on jopa suurentunut. Asiantuntijoilla kehitys on ollut johtajien kanssa samanlainen. Naisten suhteellinen osuus ammattiryhmässä on kasvanut, mutta samaan aikaan palkkaero miehiin on kaventunut vain vähän.

Tietysti kirjoittaja myös valaa toivoa tulevaan, mutta muistuttaa myös palkkakuilun mittaamisen vaikeudesta.

Vielä muutama yleinen huomio koskien aihetta kokonaisuudessaan:
-Sukupuolten välisestä palkkaerosta voidaan, ja nähdäkseni on syytä, puhua tasa-arvo-ongelmana, vaikkei se koskisi kaikkia naisia. Varmasti on olemassa naisia, jotka saa miehiä parempaa palkkaa, ja on olemassa miehiä, jotka kokee epätasa-arvoista kohtelua palkkauksen suhteen. Nämä seikat ei kuitenkaan poista palkkaeron luonnetta sukupuolittuneena ongelmana.
-On hämmentävää, kuinka helposti esitetään yksittäisiä esimerkkejä mukamas kumoamaan rakenteellisia ongelmia, tyyliin: "tämä alistetuksi ryhmäksi väitetyn ryhmän edustaja ei ole kohdannut ongelmia, mikä tarkoittaa että ongelmia ei ole." Pitelemätön logiikka, kyllä...
-Myöskään ei-edes-nälkäpalkalla kaukomailla työskentelevien ihmisten ansiot ei parane sillä, että kotimaisista ongelmista ei puhuta.

**Huom: Otsikko mukaelma loistavan Scientopia-blogin tästä otsikosta.

Epätasa-arvosta johtuvat ongelmat korjataan suuremmalla epätasa-arvolla?

Näin ajattelee selkeästi Britannian pääministeri David Cameron, joka vaatii HS:n uutisen mukaan "brittikouluihin vähemmän tasapäistämistä ja enemmän kuria sekä huippuoppilaiden palkitsemista. Cameron sanoi perjantaina, että kouluissa tarvitaan ryhtiliike, mikäli Britannia aikoo ehkäistä Lontoon mellakoiden kaltaiset kapinoinnit ja pärjätä globaalissa kilpailussa kehittyvien talouksien kanssa."

Britannian koulujärjestelmä on kyllä kaikkea muuta kuin tasapäistävä: eliittikoulut (kuten Eton) ja tehokas eriytyminen eri yhteiskuntaluokkien välillä takaavat sen, ettei sosiaalista kiertoa juurikaan tapahdu. (Tässä ei muutamat vuosittaiset stipendit välkyille varattomille lapsille auta mitään.) OECD:n mukaan Britanniassa sosiaalinen liikkuvuus on huonointa kuin missään muussa kehittyneessä maassa. (Uutinen täällä.) Toisin sanoen: perhe johonka synnyt määrittää sen mitä sinusta voi tulla. Lontoon mellakoinneistakin on esitetty laajasti huomioita, ettei voi sulkea kurjistumista pois sen takana olevista tekijöistä. (Suomeksi mellakoista on blogattu esim. Hedelmissä: Mitä pankit edellä, sitä mellakat perässä.)

Kuin sattumalta HS uutisoi kanadalaisten ja yhdysvaltalaisten yliopistojen yhteistutkimuksesta, jonka mukaan progressiivinen verotus tekee onnelliseksi. (Eli siis verotus joka kasvaa tulojen kasvun mukaan.) Linkki: Tutkijat: progressiivinen verotus tekee onnelliseksi. Niinpä.

Upeaa Caster Semenya!! Mutta kuka saa olla nainen yleisurheilukisoissa?

Bloggasimpas viime kuussa Andrej Pejicistä, eli harvinaisen naisellisen näköisestä miesmallista. Huippu-urheilussa pätevät hieman erilaiset lainalaisuudet; kun mitataan sadasosasekunnin tarkkuudella eroja kilpailijoiden välillä, kuvaan sopii myös sukupuolen varmennus testaamalla, eikö? Ainakin jos kysytään Kansainväliseltä yleisurheiluliitolta.
Muutamia päiviä sitten eteläafrikkalainen juoksija Caster Semenya palasi vahvana kilpakentille yleisurheilun MM-kisoissa. Kuten moni muistaa, Semenyaa siis epäiliin mieheksi, mutta TADAA, sitten todettiin, että eipä sitten ollutkaan. (Korkean testosteronitason vuoksi suoritettiin pitkällinen "sukupuolen varmennus"-testaus eli jotain hämärää, mitä kyllä myös laajasti kritisoitiin mm. rasistiseksi ja ihmisoikeuksia loukkaavaksi.)

(Kuva Wikimedia Commonsista.)

Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ikävä kyllä asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Loistava asia tietenkin Semenyalle, mutta kyse on laajemmasta ongelmallisuudesta naiseuden/naisellisuuden ja urheilullisuuden yhteensovittamisessa. Semenyan tapaus on ääriesimerkki mutta kyse on laajemminkin siitä, miten huippu-urheilijanaiset koetaan helposti ei tarpeeksi naisina. Semenyan tapauksessa kyse oli nimenomaan "miesmäiseksi" koetusta ulkonäöstä, sekä siitä, että hän menestyi niin ylivoimaisesti. Uskaltaisin veikata, että mikäli toinen näistä tekijöistä olisi puuttunut, ei välttämättä olisi ollut niin pitkää karenssia kilpailuista testien ajaksi.

Gender Across Borders-blogin teksti Caster Semenya – Sex-Testing Champion Athletes (kahden vuoden takaa) esittelee muitakin esimerkkejä naispuolisista huippu-urheilijoista, joita vastaan on esitetty syytöksiä siitä, etteivät he ole naisia, sekä myös kiteyttää sen, mikä tässä hommassa on niin ongelmallista:

Anna Kournikova or Martina Navratilova, which one out of these two women has a female (XX) sex chromosome? Are we going to question every person’s gender based on their physical dimensions and attributes?

Mikä sitten toimii määritteenä sille, että on varmasti nainen tai mies? Nykyteknologian aikanahan ei riitä se, mitä löytyy housuista, vaan halutaan tutkia syvemmältä. Mutta kun asia ei ole aivan niin simppeli: Kaikki ihmisyksilöt kun eivät asetu kromosomeiltaan luokkiin XX tai XY. Missä menee raja, ettei ole tarpeeksi normaali, ja ei saa kilpailla naisena naisien joukossa? Kuinka suuria eroavaisuuksia "normaalista" tai keskiverrosta saa olla? Missä nämä asiat voidaan päättää? Testataanko jokainen ennen kisoja? Vaiko ne, jotka vaikuttavat ulkoisesti epäilyttäviltä (kuten Semenya), ja siinä vaiheessa kun hävinnyt urheilija sanoo, että on epäreilua kilpailla tuollaista vastaan (edelleen kuten Semenyan tapauksessa.)

Onneksi Kansainvälinen yleisurheiluliitto on selkeästikin löytänyt viisastenkiven, ja ilmoitti viime huhtikuussa, että kyse on nimenomaan testosteronitasoista (naisilla liikatuotanto on nimeltään hyperandrogenismi) ja kuten BBC:n artikkeli IAAF address hyperandrogenism issue with new rules kertoo:

Testing levels for men and women differ because males naturally produce more androgens. A female athlete will be permitted to compete in women's competition if their androgen levels are below the male range.

If a female athlete has androgen levels within the male range, they may compete if they have an androgen resistance, which would reduce any competitive advantage.

Eli pitää olla miesten arvoja alemmat testosteronitasot, tai oltava resistensseja angrogeeneille (testosteronille.)
Kuinka yksinkertaista. Tämäkin siis on selvitetty, hurraa nykylääketiede..
(Ainoa mikä minulle edelleen jäi epäselväksi, on se, kuka määrää missä vaiheessa ketäkin ruvetaan testaamaan tuon varalta..)

Prostituutio-kysymyksen vaikeudesta

Sisäministerimme Päivi Räsänen ehdottaa seksinoston tekemistä laittomaksi. Esimerkiksi Ruotsissahan näin onkin. Kyseisessä HS:n uutisessa kerrotaan myös, että prostituoituja auttava Pro-tukipiste pelkää, että seksipalvelujen tarjoajien kohtaama väkivalta ja turvattomuus lisääntyvät, jos poliisi ottaa käyttöön tiukan linjan suhteessa seksikauppaan Helsingissä ja sen yökerhoissa.

Niinpä, kysymys ei ole missään nimessä helppo, eikä feministienkään keskuudessa vallitse yksimielisyyttä edes siitä, onko seksikauppa lopulta yhteiskunnallinen, radikaalia toimintaa kaipaava ongelma, vai onko kyse yksittäisten ihmisten (pääosin naisten) vapaudesta harjoittaa haluamaansa liiketoimintaa. Sen sijaan se mikä on ongelma, on prostituutioon tavalla tai toisella limittyvä ihmiskauppa. Helposti tämä puoli unohtuu, kun prostituutiota puolustetaan kapitalistishenkisen kenen tahansa pitää saada ostaa/myydä mitä tahansa, myös itseään-asenteen innoittamana, ja tämä vapaus koetaan kaikkein koskemattomimmaksi ja pyhimmäksi. Ei siitä tällä kertaa enempää... (Mutta pliis, älkää vedotko että koska apinatkin.)

Sen sijaan muutamia linkkejä aiheeseen tarkempaa tutustumista varten:

-Feministien vuoro-blogissa on vähän aikaa sitten ilmestynyt Katariina Mäkisen ja Johanna Hiitolan pitkä ja paneutuva kirjoitus aiheesta.

-Tulva-lehden päätoimittaja Anne Moilanen on kirjoittanut tässä blogitekstissään kevään feministisessä vaalipanelissa ilmenneestä keskustelusta prostituutioista.

-Brittilehti Guardianin juttu kesäkuulta ihmiskaupasta Britanniasta.

-Pro-tukipisteen sivut joilla on paljon faktaa prostituutiosta.

-Sosiologi ja kansanedustaja Anna Kontulan seksityötä koskevasta väitöskirjasta sitaatteja Vihreän langan sivuilla.

-Tiede-lehden juttu suomalaisesta prostituutiosta 1800-luvulla.

***

Loppuun vielä huolestuneen osuva lainaus Anne Moilasen yllämainitusta bloggauksesta:

Onko feminismistä tullut niin relativistista, että se ei ole enää yhtään mitään - että meillä ei todella ole asia-asioiden puolesta keskenämme välttämättä mitään yhteistä?

Onko feminismi kilpistynyt jonkinlaiseksi yleiseksi naistietoisuudeksi?

Onko antifeminismi naisvihaa?

Tämä kyssäri nousi mieleen, kun luin HS:n Vieraskynä-palstalta politiikantutkija Jemima Revon kirjoituksen antifeminismin ja naisvihan sekä muukalaisvastaisuuden kytköksistä, joita ei ole Suomessa niin paljon mediassa käsitelty Norjan joukkosurman jälkeen, mutta joista on ollut ulkomaalaisissa lehdissä jo viikkoja sitten syvällisiä analyyseja. Suomessa lehdet on keskittynyt nimenomaan ja vain rasismiin ja islamvastaisuuteen, eikä olla nostettu esiin muita selkeitä piirteitä Breivikin "manifestista" ja siitä laajemmasta ilmiöstä jonka osa se on. (Tietty olen lukenut hyviä blogikirjoituksia näistä, mutta on erittäin tarpeellista että kirjoitetaan valtakunnallisissa lehdissä.)

Parempi jälkijunassa kuin ei milloinkaan, sanon minä, ja Revon kirjoitus onkin oikein hyvä keskustelunavaaja (vihaanpas muuten keskustelunavaaja-sanaa yli kaiken mutta käytänpäs sitä tässä.. Kirjoitus löytyy täältä.

Revon teksti on ansiokas erittely (äärioikeistolaisen)rasistisen maailmankuvan kiinteästä suhteesta antifeminismiin, myöskin niin, että suomalainen tilanne ja trendit otetaan huomioon. Kuitenkaan, luonnollisesti jo tilanpuutteen takia, Repo ei erittele tarkemmin antifeminismin ja naisvihan suhdetta, vaan nämä käsitteet toimivat tekstissä jossain määrin samaa tarkoittavina. Tästä sitten (osittain ala-arvoisissa) kommenteissa moni on suivaantunut.

Itse en henkilökohtaisesti näkisi kauhean suurena syntinä tapaa vetää antifeminismin ja naisvihan välille yhtäläisyysmerkkejä. Tietenkin tämä on turhan yksinkertaistavaa, mutta toisaalta kun muistetaan vanha virsi, miten käsitteiden merkitykset on aina liikkuvia, ja sidoksissa siihen, mitä niillä halutaan sanoa, ja mikä on konteksti (ja niin edelleen jatkuen hyvin kauas.)Toisaalta tällainen käyttötapa antaa liian suuren lyömäaseen antifeministisille puheenvuoroille: "enhän minä naisia vihaa, minähän rakastan naisia" on tuttu mantra kaikkien feminismiin vihamielisesti suhtautuvien suusta.

Sen sijaan on syynsä, miksi antifeministisiä näkemyksiä on useinkin mahdollista pitää naisvihaa edustavina. Kyse ei ole suorasta vihan ilmauksesta tyyliin ("ÄÄrhg vihaan naisia"), vaan kontrollista ja säätelystä, jonka toivotaan ulottuvan naisiin.
-Malli ja tapa, jolla naisen tulee käyttäytyä, on suhteellisen ahdas: naisen perinteinen rooli (mitä sillä sitten kyseisessä tilanteessa tarkoitetaankaan.)
-Naiset jotka eivät edellistä ymmärrä ja toteuta, voidaan katsoa joko "haluavan olla miehiä" ja kieltävän oman todellisen sukupuolensa, ja näin alentavan omalla käytöksellään oikean naiseuden, joka on toki erilaista kuin mieheys, mutta kuitenkin arvokasta (klassinen ylentämällä alentaminen) tai vielä pahempaa, romuttavan koko yhteiskunnan luonnollisen ja toimivan rakenteen, ja syöksemällä miehet ja koko perheyksikön tuhoon. EDIT lisäys: Ja Breivikin ja samanmielisten mukaan jopa koko läntisen sivistyksen.

Antifeministinen näkökulma naisiin ei toki (välttämättä) vihaa naisia sinänsä, mutta asettaa hyväksynnälleen suhteellisen tiukat ehdot. Joko käyttäydyt kuten kuuluu, tai olet paha/tietämätön feministi. (Heitä sopiikin sitten vihata ja solvata.) Kannattaa huomata, että puhetapa on jokseenkin sama, kuin silloin, kun puhutaan vaikkapa siitä, miten se ei ole rasismia, kun ei suvaitse sitä, miten tietyt maahanmuuttajaryhmät käyttäytyvät. ("Hyväksyn tietty ne, kunhan ne ei puhu isoon ääneen ja liiku isoissa porukoissa ja..").

Sociological Images, eli sarjassamme kiinnostavat nettisivut

Sociological Images on niin parhautta; hauska, mielenkiintoinen ja opettavainen, ja päivittyykin vielä tosi usein. Varoitus! Jää helposti lueskeleen pidemmäksi aikaa. (Toisaalta hihitellessä omituisuuksille iskee tajuntaan myös se, että esimerkit on kuitenkin ihan oikeasta maailmasta..)

Idea on nimenomaan KUVISSA, ylläri ylläri, minkä siis voi nokkelana päätellä saitin nimestä. Kriittinen (sosiologin!) katse suunnataan ympäröivään kuva- ja mediatulvaan (mukana mainoksia, uutisia, liikkuvaa kuvaa, ja ihan vaan valokuvia ympäröivästä maailmasta), ja lyhyesti ilmaistuna sivuston pointti on siis näyttää ja huomioida sellaisia seikkoja, mitä ei "normaalisti" tulisi miettineeksi. Esim. miten mainokset ja muu "pinnallinen" ja "arkinen" on kauhean ladattuja vaikkapa stereotypiolla ja normistoilla, vaikka helposti ottaa kaiken annettuna ja neutraalina. Aiheiden skaala on todella laaja esimerkiksi pelien pinkinvärisistä "tyttöversiosta" siihen, miksi riehunnassa presidentti Obaman syntymätodistuksesta on nähtävissä rasistisia piirteitä.

Sivuston ylläpitäjät on alansa ammattilaisia, ja sivusto on myös mukavan osallistava sen takia, että kuka vaan voi lähettää kuvan ja selostuksen.

Newark state of mind

Loistava parodia Jay-Z:n ja Alicia Keyesin "Empire State of mind"-kappaleesta. (Varmaan jokainen on joutunut sen kuulemaan siis siinähän hoilataan räppäyksen välissä Nyyjooknyyjooknyyrjooook...)



Yhteiskunnallinen ja kantaaottava, mutta myös hauska. Kuitenkin toinen fiilis on sitten se, että tossa luetellut ongelmat on kuitenkin arkipäivää ko. kaupungissa, eli Newarkissa (New Jerseyn osavaltiossa), ja ympäri Yhdysvaltoja. OC-todellisuus yhtä fiktiota suurimmalle osalle amerikkalaisia kuin meille.

"Yeah I used to live in Brooklyn,
working at a tech firm,
But then I lost that kush job,
thanks to the recession
Now Im at that job and,
I cant pay rent here
I cant pay rent anywhere,
they evict me everywhere--"

"Newark Homeless people, hookers and crack bums,
Theres nowhere they wont poo
Welcome to Newark,
Killers will take you and hide you,
and no one will find you"


Tekijät on näemmä Rob Ryan, Josie Vitetta ja Giovanni Vargas, keitä sitten lienevätkin. (Upea ääni muuten tälläkin naisella!)