Tiedonjaollinen tulevaisuus

Suomen kuvalehden juttu Hän-henkilökuvassa Teemu Arina: Pelkkä tieto ei ole enää valtaa - tiedon jakaminen on kertoo nuoresta it-yrittäjästä. Hän kuvaa uudenlaista tekemisen (tutkimisen?) tapaa:

”Jos sä teet läpinäkyväksi muille, mitä tutkit ja miten, joku voi huomauttaa sua epäkohdasta tai virheestä ennen kuin teet sen. Tutkimus voi olla nopeaa, kun muut voivat osallistua siihen ilman raskasta julkaisuprosessia.”

”Tää maailma on ketterä ja interatiivinen. Tutkimus on prosessi. Se jäljittelee Wikipedian kaltaista editoriaalista prosessia, jossa hyväksytään se, että ei ole yhtä totuutta, vaan totuus on sen hetken paras kollektiivi ymmärrys asiasta.”

Kun Arina kirjoittaa artikkelin, hän linkittää sen Twitteriin.

Kun hän pitää luennon, hän siirtää esityksen Slideshare-sivuille.

Jos tilaisuus videoidaan, tallenne löytyy Googlesta.

Kaikki on saatavissa ja kommentoitavissa.

Pelkkä tieto ei ole enää valtaa, Arina sanoo. Tiedon jakaminen on.

En halua kuulostaa käävältä tai hehkuttaa institutionaalisen tiedon paremmuutta, mutta nopeuden ja reaaliaikaisuuden näkeminen kyseenalaistamattomana etuna tai lisäarvona on aina tällasia juttuja lukiessa hämmentänyt mua. Ehkei monenkaan tieteen kohdalla ole voi missään vaiheessa olla noin. Tai interaktiivisuuden ja vuorovaikutteisuuden varaukseton ulottaminen joka asiaan: pitäiskö saada vaikka miettiä rauhassa ja yksin joskus? Mutta tämä vaan tästä, eip muuta.

Paitsi tietysti että tossa mainittu jakaminen on tietysti pinnalla myös wikileaks ja muissa vuoto-jutuissa kuten anonyymouseilla ja piratismissa yms.. Kysymys kuuluukin, kuka saa jakaa ja mitä? Ja millä jakamisella on mitään seurauksia, etuja tai järkeä.

Olla vaiko ei olla failbookissa?

En henk. koht. ole pitänyt yhdestäkään fb-uudistuksesta, mutta käytänpäs sitä kuitenkin. Vielä. Edelleen. Ehkä ei pitäisi. Toisaalta hieman kahtiajakoinen suhtautuminen ko. palveluun. Ensinnäkin tästä syystä:

Se mikä ärsyttää fb:hen liittyen noin muuten, on kauhea Zuckerberg-hypetys (oliko siitä pakko tehdä elokuvakin? Pakko valita vuoden mieheksi? yms. Huoh.) Ei pidä unohtaa, että tietyt tahot tästä nettoaa ja on netonnut rutosti cashia. Bongasin myös jonkin paneutuvahkon sepustuksen siitä, mistä pitää ja ei pidä olla huolestunut fb:n tapauksessa: Why I am not paranoid about privacy on Facebook and Google.

The point I am trying to make is that, at the end of the day, social networks are just tools of expression and a means for us to communicate with others. It is important that we be mindful of what we share and whom we share it with on these networks, even more than in real life.

However, when people start writing lengthy missives about how Google has so much information about you that it is going to take over the world, it makes me wonder how much of it has a basis in reality and how much of it is just unreasonable paranoia. Facebook’s invasion on your privacy is only limited to the extent that helps it make money. As long as you don’t mind looking at a few ads that seem to know you really well, I think you can relax; Mark Zuckerberg is not out to get you.

Siis: pitää erottaa toisistaan kaksi ongelmallista asiaa, jotka pitää muistaa: toisaalta se, että fb perustuu kaupallisiin intresseihin, ja sitten se, että loppuviimein kyse on niistä ihmisistä, jotka siellä on kavereina/yhteyksinä, jotka on se syy ylipäätään olla missään "seurusteluverkostossa" (tämän termin varastin opiskelukaverilta), ja jotka voi mahdollisesti aiheuttaa ongelmia. Kyse on siitä, miten nämä kaksi puolta yhdistyvät, tai käytännössä ehkä millaisia mahdollisuuksia yhteisöpalvelu tarjoaa omien intressiensä vuoksi myös päivänvaloakestämättömälle käytölle. Stalkkereitahan on ollut ennen some-aikaa (vihaanpas muuten tota sosiaalisen median lyhennelmää, tässä välihuomiona), mutta tietysti nykyteknologia tarjoaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia myös tähän. Tähän ongelmaan ei ole tiettyä ratkaisua, mutta toisaalta fb:n uudistukset, jotka (käsittääkseni) mahdollistavat kaverien tarkemman seuraamisen, kuulostavat tämän huomioon ottaen hieman tai hieman enemmän epäilyttäviltä...

Koska luonnollisesti pidän parempana open source-juttuja, niin liityin myös Diasporaan joku viikko sitten.

Ja sitten vielä tämä:

According to Facebook’s terms of service, users are not permitted to post content that is hateful, threatening or incites violence. But it appears that, in the minds of the Facebook powers-that-be, pages that encourage rape don’t violate that rule.

Ylläoleva lainaus Ms.Magazine-blogin jutusta Dear Facebook: Rape Is No Joke.
Häm men tä vää. Ei voi muuta sanoa.

Petitions by Change.org|Start a Petition »

Kampanjan sivulla change.orgissa enemmän selvitystä.

Ei niin hyvää puuta vaan norjalaista puuta

(Otsikossa mukahauska viittaus Vesku Loirin "Niin hyvää puuta"-kappaleeseen. On muuten kauhea kappale.)

Haluaisin kovasti nähdä elokuvan Norwegian Wood. Ongelma on siinä, että se perustuu Haruki Murakamin samannimiseen romaaniin, jonka haluaisin lukea ennen leffan katsomista.
Syy kai lähinnä se, että pidän kirjoista enemmän kuin elokuvista, ja toisaalta sitten, kirjaa on ärsyttävä lukea, jos on nähnyt elokuvan. Toisaalta voi hyvin olla, että tuo elokuva on sellainen, että se on itsessään upea..

Haruki Murakami:Norwegian Wood. Kannen kuvan nappasin tuolta: coverspy.tumblr.com

(Ei sillä etten voisi lukea englanniksi, mutta romaanit luen kuitenkin mieluiten suomeksi, kun muutenkin pitää ulkomaankielisiä kirjoja lukea riittämiin syystä: gradun suunnittelu/toteutus. Romaanit on rentoutumista varten.)

Nyt toisaalta kuitenkin huomasin, että Murakamin kirjat on SUOMENNETTU ENGLANNIN KAUTTA. Voi hyvä ihme mihin tämä maailma on menossa. Kai sen sitten voi lukee enkuksi, samapa tuo..

Tästä ongelmasta ei voi sanoa muuta, kun että There are real problems... And then there are rich world problems. (Hävettää.)