Ylen turhaa, sanoo AL

Yle-veron saapumisesta uutisoitiin eilen. Aamulehden tänpäiväisessä pääkirjoituksessa (odotetusti) epäillään Ylen arvoa. Muusta en jaksa mölistä, mutta yksi kohta oli aika mykistävä:

Esimerkiksi Ylen voimakas panostus verkkotoimintaan ei ole kansalaisten etu. Suomessa on jo nyt parisataa ammattitaitoisesti toimitettua verkkosanomalehteä. Ne riittäisivät hyvin.

Parisataa? Ammattitaitoisesti toimitettua? En ole ihan varma, mitä tässä tolla ammattitaidolla tarkoiteteaan, mutta se ei kyllä riitä riippumattomaksi tiedonvälitykseksi, että samoja "uutisia" kopioidaan pitkin nettiä. Myöskään suorien lehdistötiedotteiden käyttö uutisen pohjana ei ole "ammattitaitoista uutisointia". Tai KATSO KUVAT-otsikot. (Hei, en epäile, etteikö niitä ammattitaitoisia toimittajia löytyisi, vaan kyse on juurikin rahasta. Että halutaanko maksaa niille toimittajille. Tästä syystä Ylen rahoitus on tärkeä juttu.)
Ja kuten uutisen kommenteissakin todetaan, 1. miten paistaakaan oman edun tavoittelu tästä kannanotosta läpi ja 2. toivotaan ettei AL erehdy laskemaan nettisivujaan näihin ammattitaitoisesti toimitettujen joukkoon, jotka kuulemma tekee Ylen verkkouutiset tarpeettomiksi.

Greg Graffin muistuttaa: evoluutio = anarkia

Aamulehden puheenaihe-osiossa on välillä asiaakin, nimittäin Toni Ahvenaisen juttu punkkari-tieteilijä Greg Graffinin näkemyksistä koskien evoluutio vs. uskonto-henkistä keskustelua. Itse en ole kovin kiinnostunut tästä vastakkainasettelusta, ja tietty asia on paljon enemmän pinnalla Yhdysvalloissa kreationistien takia, mutta itseäni häiritsee juurikin evoluution kuvaaminen päämäärä-suuntautuvana sekä saman mallin ulottaminen kulttuurin alueelle, ja tätä Graffin kirjassaan on kritisoinut:

Suomessa on viime aikoina käyty ahkerasti keskustelua evoluution ja uskonnon suhteesta, mutta keskustelu on jämähtänyt paikoilleen. Like-kustantamon tänä vuonna suomeksi julkaisema Anarkia = evoluutio tuo keskusteluun uuden näkökulman, sillä se pyrkii tietoisesti pois keskustelua vaivaavasta vastakkainasettelusta. Kirjan tekee mielenkiintoiseksi myös se, että sen kirjoittaja Greg Graffin on ammatiltaan paitsi evoluutiobiologi, myös maailmalla suositun punk-bändin Bad Religionin laulaja.

[--]Graffinin mukaan evoluutioteorian todellinen älyllinen, emotionaalinen ja moraalinen haaste on hyväksyä elämän perimmäinen anarkia ja tarkoituksettomuus. Evoluutio ei tarjoa perustaa dogmaattisille opeille ja se vetää maton kaikkien niiden maailmankuvien alta, jotka ovat nähneet elämän historiassa suurempia tarkoituksia – näin käy myös ateistien hellimälle ajatukselle ihmiskunnan ”kehityksestä” uskonnottomaan tulevaisuuteen.

[--]Tieteen näkökulmasta tähän on syynä evoluutioteorian epäonnistunut popularisointi. Evoluutio on asetettu vastakkain uskonnon kanssa ikään kuin ne olisivat vertailukelpoisia keskenään. Tämä saa sen näyttämään henkilökohtaista vakausta vaativalta maailmanselitykseltä ja heikentää viime kädessä suuren yleisön käsitystä tieteestä. Evoluutioteorian käyttöala sijaitsee tulevaisuudessakin pääasiassa sen biologisessa kontekstissa, joka liittyy lajien muunteluun ja yksilönkehitykseen, ei yhteiskunnassa tai kulttuurissa.

Näinpä. Tietyillä tahoilla on havaittavissa pyrkimyksiä muodostaa evoluutioteoriasta jonkinlaista kokonaisratkaisua, teoriaa kaikesta. Vaikka teoria kuin teoria kuinka on aina välttämättä yksinkertaistus todellisuudesta, niin maailman monimuotoisuutta ja satunnaisuutta (tai anarkiaa, kuten Graffin muotoilee) ei oikein onnistu yhteen sellaiseen survomaan, vaikka kuinka huutaisi että sosiaalitieteet ja luonnontieteet pitää saada yhdistettyä (ts. edeltävä muokattua jälkimmäisen mukaan) tai että evoluutiopsykologia on ainoa ihmisen toimintaa tieteellisesti selittävä näkökulma. Voisiko tätä tendenssiä kuvata jonain kaipuuna yhtenäistieteeseen, joka näyttää olevan aina vain kauempana?

Tiedonjaollinen tulevaisuus

Suomen kuvalehden juttu Hän-henkilökuvassa Teemu Arina: Pelkkä tieto ei ole enää valtaa - tiedon jakaminen on kertoo nuoresta it-yrittäjästä. Hän kuvaa uudenlaista tekemisen (tutkimisen?) tapaa:

”Jos sä teet läpinäkyväksi muille, mitä tutkit ja miten, joku voi huomauttaa sua epäkohdasta tai virheestä ennen kuin teet sen. Tutkimus voi olla nopeaa, kun muut voivat osallistua siihen ilman raskasta julkaisuprosessia.”

”Tää maailma on ketterä ja interatiivinen. Tutkimus on prosessi. Se jäljittelee Wikipedian kaltaista editoriaalista prosessia, jossa hyväksytään se, että ei ole yhtä totuutta, vaan totuus on sen hetken paras kollektiivi ymmärrys asiasta.”

Kun Arina kirjoittaa artikkelin, hän linkittää sen Twitteriin.

Kun hän pitää luennon, hän siirtää esityksen Slideshare-sivuille.

Jos tilaisuus videoidaan, tallenne löytyy Googlesta.

Kaikki on saatavissa ja kommentoitavissa.

Pelkkä tieto ei ole enää valtaa, Arina sanoo. Tiedon jakaminen on.

En halua kuulostaa käävältä tai hehkuttaa institutionaalisen tiedon paremmuutta, mutta nopeuden ja reaaliaikaisuuden näkeminen kyseenalaistamattomana etuna tai lisäarvona on aina tällasia juttuja lukiessa hämmentänyt mua. Ehkei monenkaan tieteen kohdalla ole voi missään vaiheessa olla noin. Tai interaktiivisuuden ja vuorovaikutteisuuden varaukseton ulottaminen joka asiaan: pitäiskö saada vaikka miettiä rauhassa ja yksin joskus? Mutta tämä vaan tästä, eip muuta.

Paitsi tietysti että tossa mainittu jakaminen on tietysti pinnalla myös wikileaks ja muissa vuoto-jutuissa kuten anonyymouseilla ja piratismissa yms.. Kysymys kuuluukin, kuka saa jakaa ja mitä? Ja millä jakamisella on mitään seurauksia, etuja tai järkeä.

Tiedon valta/tie

Nojoo, nytpä on sitten Foucault'n Sanat ja asiat (Les mots et les choses) luettu. Empäs sillälailla kovasti diggaile F:ta, tai siis ole erityisen fani. Toisaalta F. on juuri niitä yliviitattuja tekijöitä, mikä ei sinällään tarkoita että pitäisin häntä jotenkin yliarvostettuna tms, vaan kyse on ehkä osaltaan jonkinlaisesta kerrannaisvaikutuksesta: kun kaikki tuntee, niin siitä tulee "pakollista tietää" ja tällaisiin viitataan enemmän, ja taas enemmän. F. on kuitenkin käsitellyt niin laajalla skaalalla monen eri tieteen piiriin luettavia aiheita, joten mittava vaikutus on ymmärrettävää. SJA käsittelee tietämisen/tiedon tapojen muodostumista historiallisessa perspektiivissä. (Tietämisen muotojen ja tiedon jäsennysten muuttumiset ja murtumat ja uusien synty.) Esiteos, ajalta ennen varsinaista Tiedon arkeologiaa.

Niin joo, enpäs varmaan olekaan aiemmin kirjottanut mtn filosofiaa edes läheltä liippaavaa, ja tadaa: tuotan pettymyksen nytkin, ja *Fuko:* ja episteemien muodostumiset saavat luvan toimia vain johdatuksena tiedon muodostumiseen tasolla wiki-hanke. Wikipedia on ajatuksena vallankumouksellinen: demokraattinen ja "vapaa" yhteisöhanke. Itsehän nykyään suhtaudun suopeammin wikipediaan, sen sijaan että ennen pidin sitä paljon turhempana ja huonompana: kuitenkin tosiasiassahan on niin, että suomenkielisessä wikissä on myös hyviä artikkeleita, ja toisaalta wikipediaa parempaa paikkaa tarkastaa vaikkapa jonkin kirjailijan teokset tai syntymäaika ei ole. Ainakin tämänkaltaisiin tarpeisiin se on nettiaikana ykköspaikka. (Kyllä, kääntymys on tapahtunut siksi, että olen ruvennut itsekin jossain vaiheessa muokkailemaan wikipediaa.)

Mutta: (suomenkielisen) wikipedian artikkeleissa (niiden sisällössä ja toisaalta siinä, mistä aiheista artikkeleita ylipäätään on) on nähtävissä jotain tietynlaisen informaatiolähteen rakentamisen ja esittämisen muotojen ongelmallisuus.* (Huom. en yritä sanoa kovinkaan paljon yksittäisten muokkaajien intentioista, ehkä enemmän suuremmista lainalaisuuksista.)**

Kaiken tiedon samanarvoisuus. Kuka puhuu? Onko lukijan mahdollista tätä arvioida, ja millä tavalla? Tässä nimenomaan tulee ongelmana esiin: kun ei ole muuta standardia kuin pyrkimys neutraaliuteen ja objektiivisuuteen, niin nämä jäävät käytännössä aika usein pelkästään tyhjiksi sanoiksi. Periaatteessahan wikin yleisissä ohjeissa on viisaasti, että "monetkaan eri näkökulmat ei suoraan takaa artikkelin neutraaliutta ja objektiivisuutta".
Kaksi ongelmallista tapaa häivyttää puhuja: 1. joko passiivissa kirjoittaminen, jolloin tiedon alkupiste löytyy vasta lähdeluettelosta tai 2. "tässä-joku-täysin-randomi-nimi" on sanonut että...-tapa. Mitäs siihen voi todeta kuin: Jaa, kiitos tiedosta. Niin se sitten kai on. Tai googlata tyypin, ja huomata, että hän on kyllä olemassa, mutta ei ko. asiaan liittyen NIIIIN merkittävä, tai että paljon merkittävimpiäkin näkökumia on, jotka olisi syytä ottaa tämän valitun lisäksi mukaan.

Kuka/ketkä muokkaavat? Ei ole pitkää aikaa, kun julkaistiin tutkimus koskien englanninkielisen wikipedian muokkaajista: alle viidesosa oli naisia.

Painotuserot: mistä kirjoitetaan ja mistä ei. Toisaalta ne aiheet, joista paljon tekstiä=ihmisillä on mielenkiintoa aihetta kohtaan. Tai ainakin mielenkiintoa saada juuri wikipediaan aihe kattavasti esille. Toisaalta: monista aiheista "kritiikki"-osio on paljon laajempi ja paneutuneempi kuin itse aihe. Vertaa: Naistutkimus vs. Naistutkimuksen kritiikki. (Harvoin on yhtä hesarin juttua dokumentoitu niin huolella wikipediaan.)

Kaikki säilyy. Kun mitään (tai juuri mitään) lähteistettyä ei poisteta, ellei se ole täydellisen epärelevanttia/resentristä, tämä on omiaan kartuttamaan suhteellisen turhaa materiaalia ja vääristämään näkökulmaa ei-neutraaliksi. Tämä on juuri taas relevanttiuden arvioinnin vaikeus; ja ajan puute: ei voida olettaa, että jokaista artikkelia vahditaan sisällön osalta koko ajan. Painotus on tietenkin kotimaisissa henkilöissä ja pinnallaolevissa aiheissa.

Mikä on wikipediassa, se on olemassa. Taistelu tiedon sisällön määrittelystä on saanut uusia ulottuvuuksia: suomalaisessa wikipediassa on jatkuvien muutossotien takia lukittuja artikkeleita; nämä tietenkin kiistellyistä aiheista (esimerkkinä tästä Greenpeace.) Samaten on artikkeleita, jotka ovat varsinaisina propagandasäiliöinä lukukelvottomia (esimerkkinä perheväkivalta-artikkeli). Mikä muu tuokaan lähemmäs asioiden tilan määrittelyn ydintä, kuin rivit wikipediassa? Mitkään tieteelliset tutkimukset eivät pääse samaan saavutettavuuteen.

Tiedon suodattuminen tietyn näkökulman kautta. Angloamerikkalainen tulokulma asiaan kuin asiaan on aika ilmeinen: joko suoraan englanninkielisestä wikipediasta käännettyjen artikkelien muodossa tai sitten lähteiden käytössä. Monessa aiheessa ongelmaa ei ole, mutta on aiheita, joiden kohdalla english-speaking-worldin kautta suodatettu tieto ei ole adekvaattia; yhtenä esimerkkinä mannermaiset ajattelijat.
Toisaalta: usein 1. (populaari)tieteellisessä sekä 2. kansainvälisiä asioita käsittelevissä artikkeleissa mukaan tulee paljon vaikkapa jenkkien sisä- ja ulkopol. vääntöihin/konflikteihin viittaavaa ainesta, joka ei anna suomalaiselle lukijalle juuri mitään, eikä hän ainakaan pysty sen alkuperää reflektoimaan. Satunnaisena, mutta todella kuvaavana esimerkkinä jälkimmäisestä ongelmasta on Amnesty Internationalia käsittelevä artikkeli, ja erityisesti artikkeli Amnesty Internationalin kritiikki, jollaista vastaavaa artikkelia en löytänyt englanninkielisen wikipedian lisäksi muunkielisistä. Huom. kyse ei ole siitä, etteikö AI:a saisi arvostella, ja siitä kertoa wikipediassa, vaan siitä, että otetaanko jokainen yhdysvaltalaisen kolumnistin kommentti sellaisena kritiikkinä, jonka paikka on tietosanakirjassa: aiheellista kritiikkiä on tuosta artikkelista jäänyt pois -siitä syystä tietenkin, kun pääasiana ei ole ollut mahd. kattava tieto, vaan yhden näkökulman ("Amnesty on vasemmistolainen humpuukijärjestö joka vainoaa yhdysvaltoja") esiin saaminen.

MITÄ TÄSTÄ OPIMME? Ainakin se, että wikipedia on sitä parempi ja objektiivisempi, mitä enemmän erilaisia, erilaisilla tiedoilla ja intresseillä varustettuja ihmisiä sitä tekee. Hus siitä kirjoittamaan/parantelemaan wikiartikkelia aiheesta jonka tunnet hyvin! :D Amen.


*Vuosisadan kysymys on tietenkin se, millä tavalla wikipedia eroaa tässä suhteessa vaikkapa kirjojen julkaisusta muuten kuin: portinvartijoita ei ole. Tämä on sekä hyvä että huono asia.
**Monet ongelmat liittyvät jollain tasolla tieteellisen vs. yleistiedon erottelun vaikeuteen, ja toisaalta tieteellisen auktorisaation puutteeseen, mutta sitä en käsittele tässä jo aiheen laajuuden takia. Perimmäinen kysymys on: voiko wikipedian kaltainen projektin saavuttaa tavoitteensa? Toimiiko demokraattinen sääntely ja kontrolli tarpeeksi?