Prostituutio-kysymyksen vaikeudesta

Sisäministerimme Päivi Räsänen ehdottaa seksinoston tekemistä laittomaksi. Esimerkiksi Ruotsissahan näin onkin. Kyseisessä HS:n uutisessa kerrotaan myös, että prostituoituja auttava Pro-tukipiste pelkää, että seksipalvelujen tarjoajien kohtaama väkivalta ja turvattomuus lisääntyvät, jos poliisi ottaa käyttöön tiukan linjan suhteessa seksikauppaan Helsingissä ja sen yökerhoissa.

Niinpä, kysymys ei ole missään nimessä helppo, eikä feministienkään keskuudessa vallitse yksimielisyyttä edes siitä, onko seksikauppa lopulta yhteiskunnallinen, radikaalia toimintaa kaipaava ongelma, vai onko kyse yksittäisten ihmisten (pääosin naisten) vapaudesta harjoittaa haluamaansa liiketoimintaa. Sen sijaan se mikä on ongelma, on prostituutioon tavalla tai toisella limittyvä ihmiskauppa. Helposti tämä puoli unohtuu, kun prostituutiota puolustetaan kapitalistishenkisen kenen tahansa pitää saada ostaa/myydä mitä tahansa, myös itseään-asenteen innoittamana, ja tämä vapaus koetaan kaikkein koskemattomimmaksi ja pyhimmäksi. Ei siitä tällä kertaa enempää... (Mutta pliis, älkää vedotko että koska apinatkin.)

Sen sijaan muutamia linkkejä aiheeseen tarkempaa tutustumista varten:

-Feministien vuoro-blogissa on vähän aikaa sitten ilmestynyt Katariina Mäkisen ja Johanna Hiitolan pitkä ja paneutuva kirjoitus aiheesta.

-Tulva-lehden päätoimittaja Anne Moilanen on kirjoittanut tässä blogitekstissään kevään feministisessä vaalipanelissa ilmenneestä keskustelusta prostituutioista.

-Brittilehti Guardianin juttu kesäkuulta ihmiskaupasta Britanniasta.

-Pro-tukipisteen sivut joilla on paljon faktaa prostituutiosta.

-Sosiologi ja kansanedustaja Anna Kontulan seksityötä koskevasta väitöskirjasta sitaatteja Vihreän langan sivuilla.

-Tiede-lehden juttu suomalaisesta prostituutiosta 1800-luvulla.

***

Loppuun vielä huolestuneen osuva lainaus Anne Moilasen yllämainitusta bloggauksesta:

Onko feminismistä tullut niin relativistista, että se ei ole enää yhtään mitään - että meillä ei todella ole asia-asioiden puolesta keskenämme välttämättä mitään yhteistä?

Onko feminismi kilpistynyt jonkinlaiseksi yleiseksi naistietoisuudeksi?

Ajankulun (vaiko elämän) pakottamista valinnoista, eli kvasisyvällistä aivo-oksennusta

Todella usein iskee se ärsyttävä tunne, että maailmassa on aivan liikaa mielenkiintoisia asioita, joihin täytyisi ehtiä tutustumaan. (Tämä nyt ei ole mitenkään erityisesti juuri minun oma ongelmani, vaan suht yleinen.) Kuitenkin vuorokaudessa on vain tietty määrä valveillaolotunteja, ja niin edespäin. Silti listaan toiveikkaasti kaiken jännän kuuloisen mitä eteen osuu. Ettei mikään mene ohi. Ehkä oikeesti pitäisi huolestua sitten, kun tuntuu ettei mikään innosta? Ja kaikki näyttäisi olevan vaan plaah ja samaa mössöä.

Loppu on valintoja. Jotenkin tuntuu että valitsemista, tai oikeammin sen satunnaisuutta, huomioidaan liian vähän kun puhutaan ihmiselämää määrittävistä jutuista. Valinnoistahan puhutaan eettisen tarkastelun osana ("miten osaa valita sen mitä on oikein?) tai sitten laskennallisena vertaamisena ja eri vaihtoehtojen punnitsemisena ("ostanko nyt jotain vai säästänkö?"). Kysymys on siis isoista ja merkittävistä päätöksistä, mutta mitenkäs ne pienet? Kuitenkin ylipäätään mihinkään isompaan valintatilanteeseen päätyminen vaatii jatkuvaa valitsemista. (Lapsena puolesta tietenkin valitaan.) Jos nyt ei puhuta välttämättä valinnoista kuten kävelenkö tällä vai tuolla puolella katua, niin kuitenkin jotenkin monet tärkeämmätkin valinnat on helposti tietyllä tavalla yhteydessä aikaisempiin, suhteellisen pieniin valintoihin.

Kyllä, tykkään välillä silmäillä pitkään hyllyjä kirjastossa (kirjakauppakin käy, mutta valikoimaa on vähemmän, ja valinnat maksaa) ja päätyä jokseenkin ennustamattomiin valintoihin. Viimeksi Metsossa käydessä satunnaispoimin Bertolt Brechtin Käänteiden kirjan (alkup. vuodelta 1965, suomennos 1998) joka on takakannen mukaan "aiemmin suomentamaton poliittis-filosofinen klassikko". Jännä kirja, vitsikkäämpi ja ajankohtaisempi kuin odotin; näistä ominaisuuksista edellinen johtuu siitä, että kirja koostuu ajatuksista, jotka on muotoiltu vanhojen kiinalaisten viisauksien muotoon:

TASA-ARVOSTA
Me-ti sanoi: Vasta kun tasa-arvoiset edellytykset on luotu, voidaan puhua epätasa-arvosta. Vasta kuin kaikkien jalat ovat yhtä pitkät, voidaan ratkaista kuka kohoaa muita korkeammalle.

(Brecht 1998, 179. suom. Vesa Oittinen)

MISTÄ ME-TI EI PITÄNYT
Me-ti ei pitänyt uudenvuoden juhlinnasta, hyvästijätöistä, syntymäpäivälahjoista, onnettomien ihmisten näkemisestä, tulevaisuudensuunnitelmien tekemisestä, menestyksestä nauttimisesta, tappioiden valittelusta, kiireen tunteesta, puheiden improvisoinnista, keskusteluista ilman keskustelunaihetta ja siitä että hänen huomiotaan kiinnitettiin kauniisiin luonnonilmiöihin. Hän sanoi: On muutenkin kyllin vaiheaa havaita todelliset käännekohdat.

(Brecht 1998, 195-196. suom. Vesa Oittinen)

Elokuvista jotain höpinää

Katselimpas taas eilen American Beautyn kun sattui tulemaan teeveestä. Taas kerran parempi kuin mitä muistin, ja syykin tykkäämiseeni selvisi, kun tajusin, että sen on käsikirjoittanut Alan Ball, joka on siis rakastamieni Mullan alla- ja True Blood-sarjojen luoja.

Kyllähän tosta leffasta tulee kauheet ysärifibat, ja oikeeasti miettii että pukeuduttiinko silloin noin, mutta Thora Birch on niin mahtava. Niin joo, onhan siinä leffassa tietty se keski-ikäisen miehen kriisi, mutta sitä en oikein osaa kommentoida: paitsi tietysti että AB:ssä se kriisin kuvaus viedään nerokkaasti absurdiksi, mikä paljastaa sekä kriisin, että tietynlaisen (ehkä yleensä keskiluokkaiseksi leimatun?) elämänasenteen, järjettömyyden. Mulle on kuitenkin tärkeintä, että Thoran hahmo ja naapurin oudoksi haukuttu poika löysivät toisensa. (Ihanaa.)

Thora Birch on aivan huippu myös yhdessä suosikkileffoistani, Ghost Worldissa. Harvoinpa elokuvat luo mulle mitään erityisiä samaistumiskokemuksia (ainakaan yhtään syvällisempiä), mutta GW on niitä harvoja. Erityisesti silloin kun katsoin sen joskus 16-vuotiaana, ja toisaalta vieläkin. Se tunne että ihmiset on outoja ja kiinnostunut jotenkin ihan eri asioista kuin itse, ja haluisi kadota, mutta päätyy vaan tarkkaileen suht vieraantuneen oloisena. Kaikki varmasti tuntee noin, ainakin välillä, olettaisin. Mutta ehkä eniten toi kuuluu teini-ikään. (Tai sitten siitä ei pääse sen jälkeen koskaan eroon.)

Kuvat filxter.comista.

Taidetta kadulta osa 1. feat. runoutta bussissa

Esimerkiksi ja erityisesti taidekriitikko Otso Kantokorven Alaston kriitikko-blogin innoittamana olen kaivanut kameran (ts. kännykän) esiin, kun eteen on sattunut jotain mielenkiintoista kadulla. (Katso Julkista taidetta- sekä Katutaidetta-tunnisteella varustetut postaukset Kantokorven blogista.)

Eilen otinkin sitten tämän kuvan Tampereen Kauppakadulla:

Olen jo suht pitkään ihaillut näitä "Taidetta jakokaapeissa"-kampanjan jakokaappeja. Taiteilija on Marja Pirilä. Ensimmäisen, maatuska-kuvallisen bongasin ollen suht hämmentynyt että onko tää todellista? Upeita kuvia julkisessa tilassa, jeee! Kampanjan sivu on tuolla.

Sitten vielä toinen räpsäys:

Tuijotin pitkään bussissa numero 15 istuessani, että mitä tuohon on kirjoitettu.
MA-HAU-DU-TAAN. Mahaudutaan? Varmaankin tarkoittaa jotain mahan kasvamista? Nauratti ainakin kovasti, loistavaa, että töhrijä ei kirjoita fak you vaan jotain hieman kokeellisempaa.

Onko antifeminismi naisvihaa?

Tämä kyssäri nousi mieleen, kun luin HS:n Vieraskynä-palstalta politiikantutkija Jemima Revon kirjoituksen antifeminismin ja naisvihan sekä muukalaisvastaisuuden kytköksistä, joita ei ole Suomessa niin paljon mediassa käsitelty Norjan joukkosurman jälkeen, mutta joista on ollut ulkomaalaisissa lehdissä jo viikkoja sitten syvällisiä analyyseja. Suomessa lehdet on keskittynyt nimenomaan ja vain rasismiin ja islamvastaisuuteen, eikä olla nostettu esiin muita selkeitä piirteitä Breivikin "manifestista" ja siitä laajemmasta ilmiöstä jonka osa se on. (Tietty olen lukenut hyviä blogikirjoituksia näistä, mutta on erittäin tarpeellista että kirjoitetaan valtakunnallisissa lehdissä.)

Parempi jälkijunassa kuin ei milloinkaan, sanon minä, ja Revon kirjoitus onkin oikein hyvä keskustelunavaaja (vihaanpas muuten keskustelunavaaja-sanaa yli kaiken mutta käytänpäs sitä tässä.. Kirjoitus löytyy täältä.

Revon teksti on ansiokas erittely (äärioikeistolaisen)rasistisen maailmankuvan kiinteästä suhteesta antifeminismiin, myöskin niin, että suomalainen tilanne ja trendit otetaan huomioon. Kuitenkaan, luonnollisesti jo tilanpuutteen takia, Repo ei erittele tarkemmin antifeminismin ja naisvihan suhdetta, vaan nämä käsitteet toimivat tekstissä jossain määrin samaa tarkoittavina. Tästä sitten (osittain ala-arvoisissa) kommenteissa moni on suivaantunut.

Itse en henkilökohtaisesti näkisi kauhean suurena syntinä tapaa vetää antifeminismin ja naisvihan välille yhtäläisyysmerkkejä. Tietenkin tämä on turhan yksinkertaistavaa, mutta toisaalta kun muistetaan vanha virsi, miten käsitteiden merkitykset on aina liikkuvia, ja sidoksissa siihen, mitä niillä halutaan sanoa, ja mikä on konteksti (ja niin edelleen jatkuen hyvin kauas.)Toisaalta tällainen käyttötapa antaa liian suuren lyömäaseen antifeministisille puheenvuoroille: "enhän minä naisia vihaa, minähän rakastan naisia" on tuttu mantra kaikkien feminismiin vihamielisesti suhtautuvien suusta.

Sen sijaan on syynsä, miksi antifeministisiä näkemyksiä on useinkin mahdollista pitää naisvihaa edustavina. Kyse ei ole suorasta vihan ilmauksesta tyyliin ("ÄÄrhg vihaan naisia"), vaan kontrollista ja säätelystä, jonka toivotaan ulottuvan naisiin.
-Malli ja tapa, jolla naisen tulee käyttäytyä, on suhteellisen ahdas: naisen perinteinen rooli (mitä sillä sitten kyseisessä tilanteessa tarkoitetaankaan.)
-Naiset jotka eivät edellistä ymmärrä ja toteuta, voidaan katsoa joko "haluavan olla miehiä" ja kieltävän oman todellisen sukupuolensa, ja näin alentavan omalla käytöksellään oikean naiseuden, joka on toki erilaista kuin mieheys, mutta kuitenkin arvokasta (klassinen ylentämällä alentaminen) tai vielä pahempaa, romuttavan koko yhteiskunnan luonnollisen ja toimivan rakenteen, ja syöksemällä miehet ja koko perheyksikön tuhoon. EDIT lisäys: Ja Breivikin ja samanmielisten mukaan jopa koko läntisen sivistyksen.

Antifeministinen näkökulma naisiin ei toki (välttämättä) vihaa naisia sinänsä, mutta asettaa hyväksynnälleen suhteellisen tiukat ehdot. Joko käyttäydyt kuten kuuluu, tai olet paha/tietämätön feministi. (Heitä sopiikin sitten vihata ja solvata.) Kannattaa huomata, että puhetapa on jokseenkin sama, kuin silloin, kun puhutaan vaikkapa siitä, miten se ei ole rasismia, kun ei suvaitse sitä, miten tietyt maahanmuuttajaryhmät käyttäytyvät. ("Hyväksyn tietty ne, kunhan ne ei puhu isoon ääneen ja liiku isoissa porukoissa ja..").

Onko purr-box suomeksi kehräyslaatikko?

Kirjaimellisesti kehräävä laatikko.

Eli kuvassa toinen kissoistamme (Läski-)Lasse. (Huom. meni itse laatikkoon, ei ahdettu.) Varsinainen Maru se ei kuitenkaan aivan ole. En toisaalta tiedä iskisikö sille esiintymisinto jos videokamera kaivettaisiin esille..

Ja otsikosta: ilmeisesti purr-box oikeasti tarkoittaa sitä "millä" kissa kehrää, ts. mistä ääni tulee..En ole tarkasti tutustunut. Suomenkielistä vastinetta ei taida sanalle olla?

Parempi valmistua hitaasti vai olla valmistumatta ollenkaan?

Lueskelinpas viikonloppuna Suomen kuvalehdestä yliopisto-opiskelijoiden valmistumista ja opintojen rajausaikoja koskevan jutun, joka löytyy myös täältä. Tämän innoittamana päätin hieman avautua asiasta nimeltä opiskeluaikojen rajaaminen yliopistossa. Eli homman nimi on se, että vuoden 2005 opintojen rajauslaki lopetti ns. ikuiseksi sanotun opinto-oikeuden, ja eli universtaasta (sori latinismi:D) pitäisi teoriassa saada itsensä ulos viidessä vuodessa. Kuitenkin käytännössä lisäaikaa myönnetään jos on suunnitelma opintojen etenemisestä. Ja tietty poissaolevaksi ilmoittautuminen on mahdollista, eikä kuluta vuosia; tietenkään ei toimi rajattomasti. (Ks. vaikka ko. linkistä asian selostusta, en tähän aloita. Muutenkin tietoa löytyy netistäkin hakemalla.)

Miksi asiasta kirjoitetaan (esim. SK:ssa) nyt, on selvä, sillä kuten jutussa mainitaan, niin ekoilla opiskelijoilla, joihin toi laki vaikuttaa (siis vuonna 2005 aloittaneilla), tulee tän alkavan lukuvuoden jälkeen täyteen se 5 vuotta + 2 lisävuotta (siis jos ei ole ollut poissaolevana.) Mutta juttu onkin niin, OMG ja hyvätavatonsentään, että ei niitä opiskelijoita potkitakaan sen jälkeen pihalle (tietyin ehdoin tietty.)

Mun on yleisesti ottaen vaikea käsittää, miten ja miksi pitäisi pitää kummallisena sitä, että lisäaikaa annetaan "hövelisti" tms. Joo, varmaan on hyvä juttu, että ihmiset pyrkii valmistumaan, ja että annetaan yliopiston puolelta kunnollista opintoneuvontaa, ja jos toi laki siihen vaikuttaa jollain tavalla, niin ok. Ja tutut hokemat eli "tuottavuus ja kilpailukyky tai Suomi romahtaa" ja "opiskelijoiden lorvailu seis".

Kysymys on ensinnäkin: auttaako se jotain tai mitään loppupeleissä, mikäli opinto-oikeus otettaisiin pois helpommin? (Edes ottamatta huomioon inhimillisiä ja yksilöllisiä elämäntilanteita ja tarpeita, joita on vaikka se kuuluisa lapsen hankinta, taikka ihan vaan sairastuminen.) Huomioimatta siis sitäkään, että oikeasti opintojen venymiseen on OIKEUTETTUJA ja EI-LAISKUUDESTA-JOHTUVIA SYITÄ, niin järkeä opinto-oikeuksien helpommassa lakkautuksessa ei ole, sillä voidaanko olettaa, että nämä samat (nykyiset ex-) opiskelijat jollain käsittämättömällä tavalla katoaisivat maan päältä? Heillä ei vain olisi enää opiskelija-etuisuuksia eikä opiskelupaikkaa, eikä tutkintoa, eikä mahdollisuutta edes tulevaisuudessa valmistua, ellei sitten hakemalla uudestaan yliopistoon valintakokeella, joissa kuulemma nykyäänkään ensimmäistä kertaa/suoraan lukiosta pyrkivät eivät meinaa saada opiskelupaikkaa..(Tästähän on joka kevät kovasti uutisointia, kuinka "uusia ylioppilaita syrjitään" tms.)

Kuten artikkelissakin huomattaa joku yliopiston taholta, niin oikeasti ei vain yksinkertaisesti ole järkevää pyrkiä rankaisemaan ihmisiä valmistumattomuudesta..Ei se vain toimi niin, että parannettaisiin valmistumisaikoja potkimalla "hitaita" (en oikeasti ota kantaa tuohon hitauteen, tai nopeuden puolesta) opiskelijoita pois. Tai varmaan toimisi hetkellisesti, ja näyttäisi hyvältä paperilla (ainakin hetken) mutta kokonaiskuva on eri juttu.


**
Huomautettakoon että en juuri missään tilassa kannata ns. rangaistuskeinoja ihmisten (näennäiseen) motivoimiseen. Toisaalta en myöskään sano, että opintoaikojen rajaus sinällään on maailman kauhein asia, etenkin kun lisäaikaa valmistumiseen saa niin, että asiaa arvoidaan tapauskohtaisesti. Suurinta vahinkoahan asiassa kuin asiassa tekee yleensä täydellisen yksisilmäinen joustamattomuus.
EDIT lisäys:Uskon myös vakaasti että oikeasti opiskeluaikoja lyhentävä teko olisi tuntuva opintotuen korotus, jotta olisi OIKEASTI mahdollisuus opiskelijan kuin opiskelijan opiskella täyspäiväisesti, mutta siitä joku toinen kerta, jos silloinkaan..