Siksi...

...valtiollinen tasa-arvopolitiikka ei pelkästään ole riittävää. (Ylioppilaslehti: Harhautettujen asialla.)

"Repo väittää väitöskirjassaan, ettei tasa-arvopolitiikka tähtää sukupuolten välisten epäoikeudenmukaisuuksien poistamiseen, vaan syntyvyyden kohottamiseen. Väes-töprojekti sai alkunsa 1970-luvulla, kun huomattiin, että yhä useampi nainen käy töissä ja synnyttää vähemmän lapsia. Tasa-arvopolitiikasta alettiin puhua, jotta naiset saataisiin sekä töihin että synnyttämään enemmän lapsia.

Tutkija myöntää, että tasa-arvopolitiikka on äitiysvapaineen ja päiväkoteineen tehnyt elämästä helpompaa. Se sisältää kuitenkin paradoksin, koska sen tarkoitus on parantaa kilpailukykyä.

”Tasa-arvopolitiikan päämäärä ei ole poistaa sukupuolirooleja tai vapauttaa ihmisiä niiden tuomista rasitteista.”

Siksi käsite ei Revon mielestä enää sovi feministeille, joille se alun perin kuului.

”Tärkeintä on, ettei feminismi ole vain sukupuolten välistä tasa-arvopolitiikkaa. Sen on oltava moninaista.”

Repo pitää ongelmallisena, että tasa-arvopolitiikka on keskittynyt vain naisiin ja synnyttämiseen, eikä esimerkiksi miesten välisestä väkivallasta tai isyysvapaista puhuta vielä tarpeeksi.

Revolle feminismi merkitsee asioiden kyseenalaistamista, taidetta, kirjoittamista ja uusien maailmojen luomista."

...koulutuspolitiikka on politiikkaa, eikä maksuton ja yhtenäinen koulujärjestelmä ole itsestäänselvyys, vaan vasemmistolaisen taistelun tulosta. (Ylen uutiset/TAUSTA: Oikeisto vastusti peruskoulun perustamista.)

"Koko kansalle yhteisen, maksuttoman peruskoulun pystyttäminen 1970-luvulla ei ollut läpihuutojuttu. Sitä edelsi vuosikymmenien kokeilu ja lopulta raivokas kiista oikeiston ja vasemmiston välillä. Koulu-uudistuksen ratkaisijaksi nousi keskusta."

Lisää perustuloblogauksia

Eli siis kaikki bloggaa perustulosta. Tai Pelkosesta. Mikä on ihan hyvä, etenkin pressavaalijuttujen jälkeen. Vähän vaihtelua.

Muukalaisia vesirajassa: Perustulo. Perusteellinen selvitys.

Sakari Timonen: Kaiku menneisyydestä. Miten on muuttunut keskustelukulttuuri 96 vuodessa? Ei paljon mitenkään.

Perusteetta ja perustellusti perustulosta

Perustulo on nyt kaikkien huulilla--eikun ruudulla. Syy: juttu Kuivalehden talous-osiossa: Kansalaispalkkaa kaikille? ”Hyvä mahdollisuus kannustaa ihmisiä töihin”. Kuten jutun alku toteaa: Ajatus jokaiselle maksettavasta tulosta saa kannatusta yli puoluerajojen. Siihen samanmielisyys loppuukin.

Toisaalta samanmielisyyttä ei välttämättä riitä edes tähän asti: Kokoomuslainen Jaana Pelkonen ei osta jutussa esitettyjä puoluetoverinsa vakuutteluja "byrokratian karsinnasta", vaan bloggaa: Jyrkkä EI kansalaispalkalle. Kovin perusteltuja syitä vastustukseen ei ole, kuin että "onhan se väärin kun joku saa jotain, ilman mieletöntä byrokratiaa, kun muuten kaikki vaan laiskottelee"-henkisesti. Tästähän se riemu repeää, ja asia lisää näkyvyyttä, kun uudessasuomessa oiotaan Pelkosen väitteitä:

Outi Alanko-Kahiluoto: Perustulokokeilu Itä-Helsinkiin

Esko Virri: Houkutellaan perustulolla työttömät töihin

Li Andersson: Kokoomus ei ymmärrä perustuloa

Myös Pertti "Fingerpori" Jarla iskee mukaan: Ehdotus kansalaispalkka-ajatuksen uudistamiseksi. Ehkä ideologisesti vastustavia innostaisi enemmän uudissana loiseneläke?:D

Feministisiä keskusteluja popkulttuurista

Sattumalta törmäsin kiinnostavaan sivustoon: Feminist Frequency (sivu Youtubessa.) Kick-ass videoblogi mitä moninaisemmista aiheista plus feministinen näkökulma; valistustyötä doing it right, eli miten tasa-arvotietous tavoittaa laajemman yleisön kuin mikään tietokirja, oli se sitten kuinka populaarisesti muotoiltu tahansa. Mene sinne missä tyypit on, eli youtubeen.

Tsekkaa vaikka uusin video, joka on aiheesta kuinka legot on nykyään poikien leluja, ja leluyhtiöt tuottaa pinkkejä tyttölegoja: (Ennen oli tääkin toisin.)

Teeman lauantai-bänksi

Eli teeveelinjalla jatkuu: Banksy: katutaiteen uho ja tuho. Eli: Katutaiteen salaperäisen mestarin Banksyn dokumenttielokuva on miltei uskomaton tarina siitä, miten yksi Banksy-fani muutti laittoman sissitaiteen härskiksi rahastukseksi.
Dokumentin alkuperäinen nimi on suht vitsikäs: Exit Through the Gift Shop, suomenkielinen kököhkö.

Toiveeni: Märät säpikkäät pyyhkii lattian nuhjuisella stereotyyppihuumorilla?

Ootan paljon tältä Märät säpikkäät ohjelmalta, joka alkaa tänään torstaina kakkosella, osana "nuorempaa linjaa", mistä on saanut lukee lehdistä kyllästymiseen asti, vaikka kai ko. uudistus ei ees tarkota mtn täysnuorennusta, mut kylläkin uutisoinnin perusteella voisi luulla, että "teevee kahdessa on nykyään ohjelmaa vaan teineille" tms, mikä ei kai pidä paikkaansa. En ole myönnä olevani teini, ja ohjelmat vaikuttaa kiinnostavilta. Ehkä on hyvä että myös alle 40-vee-suunnattua tarjontaa painotetaan Ylessä, vaikka en useinkaan ihan niele tota "ikä-ryhmittäin suunnattua" näkökulmaa. Siis hyvä ohjelma on hyvä, eikä kiinnostus todellakaan mene iän mukaan monessakaan jutussa. Tai edes sen sukupuolen.

Ainakin tämä Missä muruseni on-parodia nauratti:



Ylipäätään suomihuumori(?) -kyseenalaistan käsitteen- uppoo hyvin huonosti: tuntuu että täällä edelleen hauskuuden huipentuma on mies mekossa tai todella kuluneen stereotyypit, tai sitten se että puhutaan oudolla äänellä on joku hauskuuden huipentuma (huom. en sano ettei saisi tykätä, mutta en itse osaa nauraa sen vuoksi, että tiedän, että "tän kuulu olla hauskaa". Eipä useinkaan jenkkikomediatkaan naurata, joten ei ongelma ole mikään suomalaisten oma.)

Ylipäänsä, hauskimpia juttuja, mitä oon teevestä katsonut, on esim. Omid Djalili Show, Krishna Soikoon (Goodness Gracious Me), -joka tuli teeveestä aikoja sitten, mutta pitäisi kyllä uusintana näyttää taas!!- ja sitten joku Pikku-Britannia. Conanin talkkis naurattaa usein, mutta siinäkin on kauheasti sellasta to-del-la kulunutta läppää.

Huom: stereotyypeille saa ja voi nauraa, mutta siis niiden pöljyydelle, tai sit itseironisesti, mutta olemassaoleville stereotyypittelyn näennäiseen osuvuuteen perustuva komedia ei vaan ole hauskaa, tai ainakaan nokkelaa; siis hengessä ompas naiset tosi pinnallisia/ylitunteellisia/epäloogisia, hekoheko. (Tässä postauksessani yksi selitys, että miksi.) Tää siis alkaa naurattaan tasan sitten, kun toi ole se yleinen käsitys suurella osalla porukkaa, jottei kenenkään tarvitse murehtia sitä, että pidetäänkö tässä hjuumorin keinoin yllä alistavia käytänteitä.

"Naiskuningas"

Tää oli ihana kolumni; kaikkee noista jutuista en hissanopinnoista huolimatta tiennyt:Oli meillä naiskuningas. (Pirjo Hämäläinen/KU)

”Oli ennen naiskuningas, Katri kaikkein parain. Ei ollut surua Suomenmaalla, surua Suomen poikasilla: Suomen poiki ei soassa, Suomen miest ei miekka vyöllä. Mut kun kuoli kunnon rouva, katois Katrina kuningas, pääsi Paavo päälliköksi, sutariksi suuri herra, tuli suru Suomenmaalle.”

(Nytkö mun sitten pitää lukea eka hirvisaareni, ja vetästä se Minä, Katariina?)

Feminististä nettiaktivoitumista

Uusi vuosi, uudet avaukset:

Feministien vuorossa Uskontoa tutkiva feministi a la Maria Vihlman.

Uusi blogikin on ilmestynyt: VTF - Vasemmistolainen totuus feminismistä.

Plus aiheeseen liittymättä, mutta uhanalaiset eläimet on toki lähellä feministinkin sydäntä: WWF:n My Inner Animal-testi. Pui. Olen kuulemma lumilepardi.

Kuva tuolta.

Akat/eemisen alennusmyynti

Sielhän on kuiteskin hyvä valikoima. Eli pakkohan niitä kirjoja oli munkin sitten tilailla. Mutta vaan kaksi. Toivotaan ettei varastosta ole loppunut. Kyseessä siis Kristevan Musta aurinko ja Barthesin Rakastuneen kielellä. [tähän jokin hyvä syy ostaa lisää kirjoja] Köh köh.

Toisaalta ostan paljon kirjoja käytettyinä. Seli seli. Vaatteita en osaa juuri käytettyinä ostaa (en löydä sopivia, ts. ei ole kirppari-silmää) mutta esim. viime kesänä vanhoista kirjoista pengoin halvalla Lacoue-Labarthen Etiikasta-suomennoksen (minikokoisen, ts. esseen) sekä Bergsonin Henkisen tarmon. En nyt kyllä bibliofiiliksi tunnustaudu (ei se kirjan ikä pelkästään, vaikka vanhat kirjat on sielukkaita kyllä..)

Uusi kirjallinen rakkauteni: Andrei Astvatsaturov

Venäläisestä nykykirjallisuudesta olen ollut erityisesti tykästynyt Peleviniin, ja olin hämmentynyt kun luin jostain, ettei venäläiset itse tykkää niiin paljon Pelevinistä, vaan pitää sitä enemmän ulkomaille suunnattuna (tavallaan ehkä ymmärrän, mitä tällä kritiikillä meinataan, mutta joku paremmin perehtynyt voi kommentoida, että mikä on oikeasti Pelevinin kurssi kotimaassaan.) Nyt olen sitten siirtynyt venäläisen (tai pietarilaisen, oon ymmärtänyt että se on eri juttu) älymystön suosikkikirjailijaan, sillä lainasin kirjastosta Andrei Astvatsaturovin "Ihmiset alastomuudessa", joka on järjettömän hauska kirja. Varmaan jokin postmodernismikammoisen painajainen, ja koska A. on kirjallisuudentutkija, niin intertekstuaalisuutta on enemmän kuin omaan tarpeeseen. Monet tietenkin menee suomalaiselta lukijalta ohi, mutta niitä voi tsekkailla teoksen kustantaneen Idiootti-kustantamon sivuilta jutusta Andrei Astvatsaturov ja alluusion taide.

Koulutoverini rakastivat minua. Siltä vaikuttaa. Tai ehkä ei. En muista. Minkä takia minua olisi pitänyt rakastaa?

Lapsuudesta saakka minusta on tuntunut, ja nytkin tuntuu, että olen keinotekoinen. Että olen lelu, jolla ihmiset jostain syystä leikkivät väärin.

(Lainaukset: Ihmiset alastomuudessa, 2010, suom. Tuukka Sandström)

Cafe Voltairen virtuaalisessa kirjallisuuskahvilassa Anni Lappelan teksti Lapsuus, poikaikä ja keski-ikä Pietarissa Astvatsaturovista valaisee tämän kirjoitustyyliä kuvaamalla sitä anekdoottikerronnaksi, ja teosta lyhytproosan ja romaanin risteymäksi, mikä kuulostaa juuri siltä mikä lukukokemus oli. Pieniä näennäisen satunnaisia tai satunnaisia (kuka sen päättää?) tarinoita menneestä. Haluan kuulla lisää! Jatko-osa onkin ilmestynyt venäjäksi tänä vuonna...

Soinin parisuhde "neuvot" vs. elukat jouluasuissa

Sen sijaan että tuohdutte lukiessanne tätä moralistista heittoa, jonka voisi epäillä olevan osa pressakampanjaa, missä ei ole järkeä koska ehkä Soini tarvitsee naisiltakin ääniä? (Ja mitä väitteen totuusarvoon tulee, niin suurin osa ihmisistä ymmärtää, että parisuhde-"pelailuun" -mitä se sitten merkitseekään- syyllistyy kummankin sukupuolen edustajat.)

Niin suosittelen tätä: elukat ja (rumat) joulutamineet-kuvagalleria. En kylläkään tiedä onko olemassa hienoja elänten jouluasuja? Taitaa olla lähtökohtaisesti aika hirveitä...

Matemaattinen sukupuoliero olikin stereotypia, eli Lawrence Summersin erehtyväisyys

Tekniikka&Talous: Tyttöjen huono matikkataito on pötyä - tiede todistaa

Tytöt eivät luonnostaan ole huonompia matematiikassa kuin pojat. Amerikkalaisessa Wisconsin-Madisonin yliopistossa tehty laaja tutkimus todistaa, että sukupuolten väliset erot selittyvät sosiaalisilla ja kulttuurisilla tekijöillä.

Sukupuolten tasa-arvo on hyödyksi sekä pojille että tytöille. Lahjakkuuden jakauma ei ole tytöillä ja pojilla erilainen.

Onkologian professori Janet Mertzin ja matematiikan ja tietojenkäsittelyn professori Jonathan Kanen tutkimus on juuri julkaistu Notices of the American Mathematical Society -lehdessä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 86 maasta kerättyä dataa. Tavoitteena oli testata teoriaa, jonka mukaan poikien joukossa on enemmän lahjakkuuden ääritapauksia kuin tyttöjen joukossa. Tällä Harvardin yliopistossa vaikuttaneen Lawrence Summersin vuonna 2005 esittämällä teorialla on viime vuosina selitetty, miksi hyvin lahjakkaita naismatemaatikkoja on niin vähän.

Erityisen mielenkiintoisen jutusta tekee juuri Lawrence Summersin osuus: Summersiahan on pidetty tietyissä piireissä (ainakin tietyillä nettifoorumeilla) jonkinlaisena poliittisen korrektiuden uhrina ja tieteen marttyyrina juurikin lausumiensa takia, ja niiden jälkeisen eroamisen takia. (Vaikka ilmeisesti eroamisessa oli taustalla paljon muutakin, mutta tätähän on pidetty jonkinlaisena "totuutta ei saa sanoa, jos se ei sovi feministeille"-keissinä.)
Edit: Ja siis ettei kellekään jäisi epäselväksi, niin tietenkin on luvallista ja normaalia esittää hypoteeseja. Tässä Summers-tapauksessa ongelmallista oli erityisesti, että esitetty näkemys otettiin faktana, eikä hypoteesina, erityisesti yhtenä vaihtoehtoisista, kuten Summers sen esitti. (Tässä on tietenkin aiheellista kysyä, että onko S. vastuussa siitä, minkä tulkinnan vastaanottajat tekevät. Tietenkin hänen asemansa Harvardin yliopistossa antoi lausumalle enemmän painoarvoa, kuin jonkun muun.) Mielenkiintoista tässä tapauksessa on kuinka nopeasti ja varauksetta tietynlaisesta näkemyksestä tulee tosiasia. Kyse onkin vähemmän Summersista ja enemmän yleisestä seksistisestä maaperästä, jossa omaa ennakkoluuloa vahvistavat väitteet alkavat elää omaa elämäänsä.

Eli siis nyt jonkin aikaa toisteltu "miesten suurempi vaihtelevuus"-hypoteesi ei siis laajemmassa tutkimuksessa näytäkään uskottavalta selityksestä matemaattisten kykyjen osalta:

Lahjakkuus jakaantuu Gaussin käyrän mukaisesti, mutta Summersin mukaan käyrä on eri sukupuolilla eri muotoinen: miesten joukossa on enemmän sekä umpityhmiä että äärilahjakkaita.

Kansainvälinen data paljasti wisconsinilaistutkijoille, että näin ei ole. Joissakin maissa pojat saivat enemmän matalia pistemääriä matematiikassa kuin tytöt. Tämä viittaa siihen, että syyt ovat kulttuurisia eivätkä biologisia.

Kansainvälisiä tilastoja on vertailtu ennenkin, mutta yleensä vain länsimaiden kesken. Nyt mukana oli paljon dataa myös Aasiasta ja Afrikasta, ja todellinen kulttuurien vertailu mahdollistui.

Seuraavaksi voidaankin sitten siirtyä laajemmin tutkimaan miten stereotyyppien vaikutusta (ns. stereotyyppiuhka) yksilöiden suoriutumiseen voidaan vähentää. Koska kuten Mertzin ja Kanen tutkimuksen mukaan:

– Tasa-arvoisissa maissa sekä pojat että tytöt pärjäävät paremmin matematiikassa. Tämä on uusi ja tärkeä tulos, Kane sanoo.

Kane summaa, että kun naiset ovat koulutettuja ja ansaitsevat hyvin, heidän lapsensa pärjäävät hyvin matematiikassa, olivat he kumpaa sukupuolta tahansa.

– Monet luulevat, että sukupuolten tasa-arvo on nollasummapeli: jos naisille annetaan enemmän, miehet häviävät. Meidän tuloksemme osoittavat, että ainakin matematiikassa sukupuolten tasa-arvo tuo etua molemmille sukupuolille, Mertz lisää.

Tuolta pääsee myös alkuperäiseen julkaisuun käsiksi.

Valokuvapuhe ja vuoden 2011 merkittävimmät kissat

Olin lukenut Juha Suonpään Valokuva on IN teoksesta jo aiemmin jostain, mutta Saara Hacklinin arvio Valokuva, -puhe ja totuus: Juha Suonpään Valokuva on IN Mustekala.netissä on mielenkiintoinen. Kirjahan siis pohjautuu tutkimukseen, jossa kysytään käsittääkseni (ainakin), että miksi ja miten suomalainen valokuvataide on noussut tunnetuksi, ja miten tässä prosessissa on ollut mukana toimittajat, kriitikot ja ylipäänsä kuvien "ulkopuolinen" todellisuus (onko se lopulta niin ulkopuolista?) Nyt tekee mieli tutustua myös itse kirjaan!

Sitten kissoihin! The Most Important Cats of 2011 Miten niin tärkeimmät kissat? No tietty hauskimmat kissakuvat ja -videot mitä netissä on ollut! Söpöys-yliannostus taattu:)

Ylen turhaa, sanoo AL

Yle-veron saapumisesta uutisoitiin eilen. Aamulehden tänpäiväisessä pääkirjoituksessa (odotetusti) epäillään Ylen arvoa. Muusta en jaksa mölistä, mutta yksi kohta oli aika mykistävä:

Esimerkiksi Ylen voimakas panostus verkkotoimintaan ei ole kansalaisten etu. Suomessa on jo nyt parisataa ammattitaitoisesti toimitettua verkkosanomalehteä. Ne riittäisivät hyvin.

Parisataa? Ammattitaitoisesti toimitettua? En ole ihan varma, mitä tässä tolla ammattitaidolla tarkoiteteaan, mutta se ei kyllä riitä riippumattomaksi tiedonvälitykseksi, että samoja "uutisia" kopioidaan pitkin nettiä. Myöskään suorien lehdistötiedotteiden käyttö uutisen pohjana ei ole "ammattitaitoista uutisointia". Tai KATSO KUVAT-otsikot. (Hei, en epäile, etteikö niitä ammattitaitoisia toimittajia löytyisi, vaan kyse on juurikin rahasta. Että halutaanko maksaa niille toimittajille. Tästä syystä Ylen rahoitus on tärkeä juttu.)
Ja kuten uutisen kommenteissakin todetaan, 1. miten paistaakaan oman edun tavoittelu tästä kannanotosta läpi ja 2. toivotaan ettei AL erehdy laskemaan nettisivujaan näihin ammattitaitoisesti toimitettujen joukkoon, jotka kuulemma tekee Ylen verkkouutiset tarpeettomiksi.

Aikajana on täällä omg ja muita outouksia

Olin jo luullut että tästä jutusta luovuttiin, kun kohkaamista ei enää kuulunut, mutta: Facebookin suuri uudistus saapuu tänään Suomeen.

Voit valmistautua lukemalla Vapautuksesta bloggauksen: FACEBOOK RÄJÄHTÄÄ 29.9.2011!

Ehkä sen kestää, kun Vuoden ihminenkään ei ole enää leimi Zuckerberg, vaan mielenosoittaja.

Tai sitten voi teeskennellä ettei mitään ole tapahtunut, ja katsoa Nuorgam-sivustolta miksi ehdokas Essayah (vaikea nimi, piti ihan tarkistaa!) kuuntelee useimmiten Nokiatunea. (Tämän voi tehdä myös vaikkei olisi feisbuukissa.)

Mutta mitä tapahtuu Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa näin ylioppilaskuntavaalien jälkeen, sitoutumattomien voitettua? Opiskelijademarin blogissa: HYY:n edunvalvontaresurssit heikkenevät.

Kv-sihteerin toimen lakkauttaminen tarkoittaa käytännössä 20 %:n vähennystä HYY:n ydintoiminnasta, eli edunvalvonnasta. Säästöjä ensimmäisen vuoden aikana saadaan n. 25 000 euroa. Vertailuna kerrottakoon koko budjetin olevan n. 3,5 miljoonaa euroa ja henkilöstökulujen 635 000 euroa. Tämä ei siis ole säästötoimi, vaan kannanotto sen puolesta, että HYY:n toiminnan painopistettä siirretään edunvalvonnasta järjestötoimintaan, sillä samaan aikaan järjestötukia nostetaan n. 20 000 euroa ja saunatukia 5000 euroa.

En ole paras asiantutkija, mutta jotenkin kuulostaa, että kansainvälisistä asioista vastaavan sihteerin postin lakkauttaminen ei oikein käy yksiin kansainvälisyyttä halajavan yliopistouudistuksen kanssa.. Lisää saunatiloja opiskelijoille?

Joululahja-antivinkki!

Älkää ostako Sodastream-laitetta. Mutta siis ei sillä että en muutenkin epäilisi näiden hitti"pakkosaada"-tuotteiden tarpeellisuutta, mutta tässä on muutakin takana: "SodaStream, a home seltzer machine made in the West Bank settlement of Mishor Edomim. Situated atop land confiscated from Palestinians, Mishor Edomim is an industrial park where manufacturers receive tax breaks and other incentives from the Israeli government. Like most settlement goods, SodaStream is mislabeled as a product of “Israel,” although Mishor Edomim is beyond Israel’s internationally recognized boundaries. Generally speaking, in addition to violating international law, settlements splice up the West Bank with a system of settler-only roads that cage Palestinians into ever-shrinking areas; create a two-tiered legal system of military rule for the occupied and civilian rule for the occupiers; and appropriate scarce Palestinian water resources."
Lähde: Why we should boycott SodaStream?/Youth Against Normalization, jossa on muutakin informazionia.

Enemmän infoa ja tutkimusta tuolla: whoprofits.org-sivustolla sodastreamista.

Kehitysmaiden ongelmista

Välillä (tai aika useinkin) kehitysapua kritisoidaan sillä perusteella, että avun "vastikkeeton dumppaaminen" estää talouden kehittymistä ja sitä kautta muuta kehitystä. Vapaa kauppa se kannattaa, ja nostaa väistämättä elintasoa. Eikö se ole kauheaa holhoamistakin vielä, että tuollatavalla autetaan? Vieläkö muka kärsitään siirtomaavallan aikaisesta riistosta?

No ei, nykyään on ihan uudet muodot tälle ongelmalle (vanhalla pohjalla suurimmilta osin.): Yritysten veronkierto riistää kehitysmailta miljardeja. Parecon Finland Blogi/Maailma.net.

"Verosuunnittelulla" pääsee pitkälle:

Ylikansallisten yritysten veronkierto on pääsyy siihen, että kehitysmaat pysyvät riippuvaisina ulkopuolisesta avusta. Verotuloja menetetään vuosittain satoja miljardeja euroja.

Eurooppalainen velka- ja kehitysverkosto (Eurodad) valottaa yritysten "verosuunnittelua" raportissaan.

"Arvioidaan, että kehitysmaista katoaa vuosittain yli 750 miljardia euroa ja yli puolet siitä liittyy kansainvälisten yritysten toimintaan", raportin laadintaan osallistunut Marta Ruiz kertoo.

Eurodadin mukaan ylikansalliset yritykset siirtävät voittojaan maasta toiseen konsernin sisäisen siirtohinnoittelun avulla.--
[--]ongelma on maailmanlaajuinen, mutta kehitysmailta se estää kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen.

Hän muistuttaa, että vain viisi prosenttia kehitysmaista lähtevistä arveluttavista rahavirroista liittyy korruptioon. Rikollisuus kahmii 30 prosenttia, ja 65 prosenttia kytkeytyy yritysten sisäiseen siirtohinnoitteluun.

Edit: Suosittu vetoamisen kohde suomalaisessakin keskustelussa kehitysavun ongelmista on Dambisa Moyon näkemykset. Hän näkee ensisijaisena (ja korvaavana) kehitysavun tilalle nimenomaan kaupan. Varmasti Moyn kritiikissä on perää, mutta markkinat sellaisena kun se nyt on ei ole mikään tasa-arvoistava mekanismi, kuten juurikin tuo verosuunnittelusta kertova juttu todistaa, sillä lähtökohdat ovat hyvin erilaiset, ja yrityksillä ei ole mitään velvollisuutta "antaa tasoitusta". Vaikea uskoa, että kehtysavun vähentäminen tekisi muutoksia pelisääntöihin. Ainakin tarvittaisiin jotain sääntelyä tai muutoksia juuri ylikansallisten yritysten toimintaan. (Miten? on sitten toinen kysymys.)

Googl googl

Ei gogol, vaan eräs hakukone. Jolla suomalaiset on hakenut eniten kuvahaulla hakusanalla "ruotsalainen mies". Sweet.

Onhan se Skarsgård komea:) Tai siis Eric Northman. (Onko muuten miten epäuskottavaa, et norjalaisen vampyyrin etunimi kirjoitetaan c:llä? Miettiiköhän joku muu tätä? Onko amerikantanut nimensä vuosisatojen aikana? Mutta entäs toi sukunimi sitten...? OK, lopetetaan tähän:DDDD)

Kuva IMDB:stä.

Toinen suosikkiruotsalaiseni on tietysti Zlatan Ibrahimovic.

Kuva Reuters soccer blogista.

Ihmisen pää ei voi kestää kaikkea

Katselin männäviikolla kanadalaisen dokumentin nuorista miehistä, jotka oli saanut pahan aivovaurion lumilautaillessa: kyseessä alkaa olla siellä kansallinen "epidemia", koska on vaikeaa tajuta, kuinka pahasti voi käydä. Kypärä pelastaa paljon.

Myös jääkiekkotappelut tuhoaa terveyttä, etenkin NHL:ssä, jossa ne kuuluu asiaa. Sitä en tiennyt, että joukkueet kouluttaa erikseen tappelijakiekkoilijoita. HS:ssä Miksi itket Johnny? kertoo: New York Timesin journalisti John Branchin viime viikolla tekemä kolmiosainen artikkelisarja kesällä kuolleen 28-vuotiaan NHL-tappelija Derek Boogaardin tarinasta herätti todella paljon huomiota. Se oli Kanadan CBC:n pääuutisten ykkösaihe. Se säilyi päivien ajan yhtenä New York Timesin suosituimmista artikkeleista internetissä.

Bostonin yliopiston tutkijoitten Boogaardin aivoista tekemät löydöt voivat johtaa erittäin suuriin muutoksiin NHL:ssä. Asialla on myös omat yhteytensä jääkiekon alempiin tasoihin juniorisarjoista lähtien.

[--]Haastatteluissa esilletulleista asioista huomattavaa oli se, että suurin osa näistä miehistä pelkää. Georges Laraque, John Scott ja Brantt Myhres esimerkiksi kertoivat, etteivät he pystyneet nukkumaan edellisenä yönä tietäessään joutuvansa tappelemaan seuraavan illan pelissä.

He saattoivat mennä elokuviin hermojaan rauhoittaakseen ottelua edeltävänä iltapäivänä ja kävellä ulos elokuvateatterista muistamatta yhtään mitään itse elokuvasta. Kaikki ajatukset olivat illan tappelussa.

NHL-tappelijat eivät useimmiten pidä tappelemisesta. He pitävät NHL-tappelijana saamistaan eduista, rahasta ja elämästä. Kukaan heistä ei uneksinut nuorempana junnuna NHL-urasta tappelijana.

[--]New York Timesin artikkelisarjan tärkein osa on kolmas osa, joka kertoo Derek Boogaardin aivoista hänen kuolemansa jälkeen saaduista tutkimustuloksista.

Bostonin yliopiston tutkijat tekevät tärkeää tutkimustyötä CTE-nimisen sairauden tutkimiseksi. CTE on lyhennys sanoista ”Chronic Traumatic Encephalopathy”. Tämä sairaus on itsestään paheneva aivosairaus, jota on löydetty ihmisiltä, jotka ovat joutuneet useitten aivotärähdysten uhreiksi.


Nämä lajit ei luonnollisesti ole ainoita tässä sairaassa, ihmisiä tuhoavassa, luokassa: kirjoituksessa mainitaan esim. juurikin nyrkkeily. Voi tietenkin vängätä, että "tyypit itse haluaa", mutta kysymys on, että kuinka paljon ihmisillä oikeasti on tietoa, mitä kaikkia riskejä lajiin liittyy? Ja voiko esim. murrosikäisenä/teininä lajin aloittava ymmärtää, mitä on myöhemmin elää vaikean sairauden/vamman kanssa; nuorena miettii, että se on niin kaukana.

Kuka kieltää ja mitä? - Nature vs. nurture debatti on edelleen elossa!

Olipas kerran aika, jolloin harrastettiin kiistelyä paremmissakin tieteellisissä piireissä siitä, kumpi vaikuttaa ihmisen kehitykseen enemmän, perimä vaiko kasvatus (ts. sosiokylddyyrinen ympäristö kaikkinee -lähtein ihan siitä kehdossa saatavasta hoivasta.) Muutamat traagiset tapaukset, kuten vaikka susilapset, ovat osoittaneet, että ihmisestä ei tule ihmistä ilman lajitovereitaan. Pelkkä perimä ei auta mihinkään asti. Olen olettanut, että ihmiset noin yleisesti ymmärtävät, ettei "biologiaa" ja "sosiaalista/kulttuurista" voi eikä pidä asettaa vastakkain. Myöskään ei ole syytä pitää biologista faktisena ja pysyvänä pohjana, jonka päällä sosiaalinen vaikutus "lisätään". (Tämä kuitenkin on mitä suurimmassa määrin se kulttuurinen harhamme, joka näkyy sellaisissakin tutkimuksissa, joissa tähän yritetään suhtautua kriittisesti; esimerkiksi sosiaalisen ja biologisen sukupuolen erotteluun perustuva feministinen teoria helposti kompastuu tähän, vaikka käsittääkseni tätäkin on pyritty paremmin huomioimaan.)*

Sosiaalisen ja biologisen erottaminen ja erottamisen mahdottomuus (ilman että kyseessä olisi hierarkkinen suhde) on ehkä vaikeimpia ihmis- ja kaiken muun tutkimuksen kohteita. Kaikenlaiset uudet tutkimuksen tavat (vaikkapa neuroplastisuus) tekevät yhä enemmän tiettäväksi, ettei ole ajattelua/henkistä (johon vaikuttaa sosiaalinen) toisaalla, ja toisaalla pysyvää luontoa (biologiaa.) Mielenkiintoista on myös, miten eri kulttuurien väliset erot ovat olemassa, ja miten niitä voidaan tutkia, mikäli oletus on biologisen olemuksen pysyvyydestä. Tuottaako erilainen biologia erilaiset kulttuurit? (Tämähän on melkein paluuta kansanluonnekäsityksiin jonnekin 1800-luvulle.)

Sen sijaan, monet luonnontieteeseen uskovat tietävät, että luonto se on mikä määrää! (Ekspikoimatta tätä "luontoa" sen tarkemmin. Ilmeisesti kuitenkin kyseessä on se, mitä voi mitata tämänhetkisellä tutkimuslaitteistolla.) Eräässä blogipostauksessa on haaveilua tieteestä, josta "antibiologia" on karsittu, ja joka perustuu "tieteellisiin periaatteisiin":
Suomalaiseen yliopistomaailmaan pesiytynyt tai suorastaan linnoittautunut antibiologinen tutkimusperinne - konstruktionismi, feminsimi, poliittinen korrektisuus - on jo pitkään näyttänyt niin institutionalisoituneelta vitsaukselta, että siitä tuskin on pääsyä kuin vuosikymmenien mittaan. Normaalien tieteellisten periaatteiden puitteissa huuhaa lähtee kyllä liukkaasti kuin kuppa Töölöstä, mutta kerran institutionalisoiduttuaan vertaisarvioinnin kaltaiset tieteen autonomisuutta korostavat laadunvarmistusmenetelmät kääntyvät alkuperäistä tarkoitustaan vastaan.

Ja kyllä, kyse on yhteiskuntatieteistä (blogistin aihe kylläkin vaihtuu puolessavälissä kirjoitusta psykologiaan, ja liikkuu humanististen tieteiden parissa, mutta en keskity tähän omituisuuteen). Se on suomessa "nollatutkimusta", jolta pitäisi viedä rahat pois. Suomalainen yht.kuntatieteellinen tutkimus on todistetusti huuhaata ilmeisesti siksi, että Sokal niminen fyysikko kirjoitti 90-luvulla kirjan, jossa kritisoi yhdysvaltalaisten humanististen tieteiden rähmälläänoloa ranskalaista teoriaa kohtaan.** Rahaa annetaan kuulemma väärin, ts. epätieteellisin perustein; ilmeisesti kyse on siitä, että yhteiskunta/humanistisille tieteille rahoitusta ei jaeta luonnontieteellisen tutkimuksen näkökulmasta? (Miksi sitä ei jaeta luonnontieteellisentutkimuksen näkökulmasta? Kyssäriin voi vastata, että miksi vaikka lääketieteen rahoista ei oteta päättämään historioitsijoita? Varmaan ymmärrätte pointin.)

Seuraavaksi päästään tämän hölynpölyn (ts. suomalaisen yhteiskuntatieteen) eliminointisuunnitelmaan:
Suomessa biologian sivuuttava hölynpöly pitäisi ensin eristää, jotta se voitaisiin sitten vähitellen näivettää. Ongelmana on, että esimerkiksi Suomen akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnassa on järkevät käyttäytymistieteelliset tutkimushankkeet ja -virat ovat samassa laarissa kaikkein himmeimpien postmodernistien kanssa.

Ottamatta kantaa siihen, mikä kelpuutetaan ja millä perustein lokeroon "järkevä käyttäytymistieteellinen tutkimushanke", niin voidaan kysyä, ketä nämä himmeimmät postmodernistit sitten ovat? Linkin takaa löytyy:

Suomen akatemian kulttuurin ja yhteiskunnantutkimuksen toimikunta:

Jäsenet 1.1.2010-31.12.2012

Puheenjohtaja

Professori Aila Lauha
(kirkkohistoria)
Helsingin yliopisto

Jäsenet:

Professori Pauline von Bonsdorff
(taidekasvatus, estetiikka)
Jyväskylän yliopisto

Professori Liisa Laakso
(kansainvälinen politiikka, valtio-oppi)
Helsingin yliopisto

Professori Erkki Laitinen
(laskentatoimi)
Vaasan yliopisto

Professori Pirjo Markkola
(Suomen historia)
Jyväskylän yliopisto

Professori Olli Mäenpää
(julkisoikeus, hallinto-oikeus)
Helsingin yliopisto

Professori Pauli Niemelä
(sosiaalitieteet)
Kuopion yliopisto (1.1.2010 alkaen Itä-Suomen yliopisto)

Professori Lea Rojola
(kotimainen kirjallisuus)
Turun yliopisto

Professori Pekka Ruohotie
(ammattikasvatus)
Tampereen yliopisto

Professori Matti Sintonen
(filosofia)
Helsingin yliopisto

Professori Jan-Ola Östman
(pohjoismaiset kielet)
Helsingin yliopisto

Aika, köh, postmodernista. Ei tod.

Sitten vedotaan johonkin syväkurkkuun, "biologisesti valistuneeseen tutkijaa", joka on kertonut, että:Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnassa akatemiaprofessoreiksi valitaan tutkijan mukaan “naistutkijoita, kielitieteilijöitä ja juhasihvola/perttialasuutari-tyyppisiä suomalaisen yhteiskuntatieteen suuria nimiä”.

En jaksa tässä vaiheessa etsiä akatemiaproffiksi valittujen nimiä tietyltä ajalta, mutta aina epäilyttää, jos yksi tyyppi haluaa kertoa, että "kaikki valinnat tehdään huonosti". Onko kyse siitä, että tämä tyyppi itse olisi pitänyt valita, tai hänen kaverinsa? Katkeruutta?

(Todistus tiedemaailmasta pihallaolosta: Lopussa on kannanotto pisteytyskäytännön toimimattomuudesta. Joo, sen toimimattomuutta on kritisoitu. Se myöskin toimii (tai itse asiassa on toimimatta) aivan eri tavalla monissa yhteiskunta/humanistissa aineissa "laadun mittaamisena"; se on suunniteltu luonnontieteiden näkökulmasta, kuten myös uusin suunnitelma asiasta. Esim tuolla uuden yliopistojen rahoitusmallisuunnitelman ongelmista: Rahoitusmalli ratkaisee yliopistojen suunnan.)

Oletan, että ajatusprosessi on edennyt näin:
Ennakko-oletus: Naistutkimus on suurinta huuhaata ikinä!
(Todistus tälle on: Väärä luulo, jonka mukaan biologia kielletään, kun sukupuolta tutkitaan yhteiskunnallisena ilmiönä.)
Tästä seuraa dilemma: Koska on niin, että naistutkimus ei ole yhteiskuntatieteen piirissä vainottua huuhaata, JOKO oletus "naistutkimus on huuhaata" on pielessä, TAI suomalaisessa yhteiskuntatieteessä on jotain vikaa.
Lopputulos: Koko yhteiskuntatiede on suurta huijausta, joka kieltää biologian. (Naistutkimusherjaus ei vaan voi olla väärässä!)

Tämähän on hyvin mielenkiintoista. Vielä mielenkiintoisempaa on, että syväanalyysi suomalaisen yhteiskuntatieteen tilasta löytyy Tiede-lehden bloggaajalta. Kysymys onkin, että missä nyt sitten kielletään ja mitä? Halutaan kieltää kulttuurinen ja sosiaalinen vaikutus? Sitä ei saa tutkia? Ellei se ole yhtenevä "biologisten faktojen" kanssa? Aika totalisoiva näkemys?
Ongelmahan piekmminkin on, että monia vaikkapa juuri sukupuolten välisiä eroja on selitetty biologialla. Hyvin epätieteellisesti, sillä kyse on ollut siitä, että mikäli yleinen käsitys sukupuolistereotypioista ja tutkimustulokset on vastannut toisiaan, niin se on ollut sillä selvä. Esim matematiikan ja avaruudellisen hahmottamisen eroa on pidetty universaalina sukupuolten välisenä erona (ja luoja paratkoon menneisyydessä on pidetty vaikka mitä kummallisuuksia.), vasta yhteiskunnallisen kontekstin ja eri kulttuurien erot huomiova tutkimus on viime vuosina nämä oletukset kyseenalaistanut. Siinä sitä tieteellisyyttä..


* Huom: feministinen tutkimusote sinänsä ei missään nimessä ole biologialle vastakkainen, vaikka gender vs. sex-tarkastelu voi sellasen kuvan antaa. Tämä ei kuitenkaan ole kaikki, vaan esim. feminististä luonnontieteen tarkastelua yms. on, vaikkapa Rebecca Jordan Yongin Brainstorm (2010) noin esimerkinomaisesti.

** Kyseisessä kirjassa sanotaan muutakin, mutta kuten monet ko. kirjaa koskevat kritiikit ovat todenneet, siinä mennään aika lujaa ohi maalin, ja ollaan hyvin tietämättömiä, mikä ero on filosofialla ja fysiikalla -noin alkajaisiksi.

HUOM: en ole ottanut kantaa myöskin blogauksessa mainittuun naistutkimuksen lakkauttamiseen Norjassa, koska kysehän ei varsinaisesti lakkauttamisesta, vaan integroinnista muuhun tutkimukseen: näkökulma jonka ymmärrän, mutta jota en missään nimessä juhli, sillä tässä tapauksessa kyse taitaa vaan olla vanhanaikaisesta rahansäästämisestä. Rahansäästämisinnon juuri kyseisestä alueesta tekee mielekkääksi naistutkimusta vastaan suunnattu lokakampanja. Onko nyt niin, että ideologinen kampanjointi vaikuttaa tiederahoitukseen? Toivon että ei. Totta helvetissä naistutkimuksen antia tarvitaan muissakin tieteissä, eikä poteroituminen ole hyvä asia, ja poikkitieteisyys kunniaan, mutta se että jokin oppiaine/tutkimusala on oma itsenäinen lokeronsa ei tarkoita missään nimessä suoraan sisäänpäinkääntyneisyyttä, eikä sulje pois muita tieteitä hyödyttävää panosta.