Tytöt eivät luonnostaan ole huonompia matematiikassa kuin pojat. Amerikkalaisessa Wisconsin-Madisonin yliopistossa tehty laaja tutkimus todistaa, että sukupuolten väliset erot selittyvät sosiaalisilla ja kulttuurisilla tekijöillä.
Sukupuolten tasa-arvo on hyödyksi sekä pojille että tytöille. Lahjakkuuden jakauma ei ole tytöillä ja pojilla erilainen.
Onkologian professori Janet Mertzin ja matematiikan ja tietojenkäsittelyn professori Jonathan Kanen tutkimus on juuri julkaistu Notices of the American Mathematical Society -lehdessä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin 86 maasta kerättyä dataa. Tavoitteena oli testata teoriaa, jonka mukaan poikien joukossa on enemmän lahjakkuuden ääritapauksia kuin tyttöjen joukossa. Tällä Harvardin yliopistossa vaikuttaneen Lawrence Summersin vuonna 2005 esittämällä teorialla on viime vuosina selitetty, miksi hyvin lahjakkaita naismatemaatikkoja on niin vähän.
Erityisen mielenkiintoisen jutusta tekee juuri Lawrence Summersin osuus: Summersiahan on pidetty tietyissä piireissä (ainakin tietyillä nettifoorumeilla) jonkinlaisena poliittisen korrektiuden uhrina ja tieteen marttyyrina juurikin lausumiensa takia, ja niiden jälkeisen eroamisen takia. (Vaikka ilmeisesti eroamisessa oli taustalla paljon muutakin, mutta tätähän on pidetty jonkinlaisena "totuutta ei saa sanoa, jos se ei sovi feministeille"-keissinä.)
Edit: Ja siis ettei kellekään jäisi epäselväksi, niin tietenkin on luvallista ja normaalia esittää hypoteeseja. Tässä Summers-tapauksessa ongelmallista oli erityisesti, että esitetty näkemys otettiin faktana, eikä hypoteesina, erityisesti yhtenä vaihtoehtoisista, kuten Summers sen esitti. (Tässä on tietenkin aiheellista kysyä, että onko S. vastuussa siitä, minkä tulkinnan vastaanottajat tekevät. Tietenkin hänen asemansa Harvardin yliopistossa antoi lausumalle enemmän painoarvoa, kuin jonkun muun.) Mielenkiintoista tässä tapauksessa on kuinka nopeasti ja varauksetta tietynlaisesta näkemyksestä tulee tosiasia. Kyse onkin vähemmän Summersista ja enemmän yleisestä seksistisestä maaperästä, jossa omaa ennakkoluuloa vahvistavat väitteet alkavat elää omaa elämäänsä.
Eli siis nyt jonkin aikaa toisteltu "miesten suurempi vaihtelevuus"-hypoteesi ei siis laajemmassa tutkimuksessa näytäkään uskottavalta selityksestä matemaattisten kykyjen osalta:
Lahjakkuus jakaantuu Gaussin käyrän mukaisesti, mutta Summersin mukaan käyrä on eri sukupuolilla eri muotoinen: miesten joukossa on enemmän sekä umpityhmiä että äärilahjakkaita.
Kansainvälinen data paljasti wisconsinilaistutkijoille, että näin ei ole. Joissakin maissa pojat saivat enemmän matalia pistemääriä matematiikassa kuin tytöt. Tämä viittaa siihen, että syyt ovat kulttuurisia eivätkä biologisia.
Kansainvälisiä tilastoja on vertailtu ennenkin, mutta yleensä vain länsimaiden kesken. Nyt mukana oli paljon dataa myös Aasiasta ja Afrikasta, ja todellinen kulttuurien vertailu mahdollistui.
Seuraavaksi voidaankin sitten siirtyä laajemmin tutkimaan miten stereotyyppien vaikutusta (ns. stereotyyppiuhka) yksilöiden suoriutumiseen voidaan vähentää. Koska kuten Mertzin ja Kanen tutkimuksen mukaan:
– Tasa-arvoisissa maissa sekä pojat että tytöt pärjäävät paremmin matematiikassa. Tämä on uusi ja tärkeä tulos, Kane sanoo.
Kane summaa, että kun naiset ovat koulutettuja ja ansaitsevat hyvin, heidän lapsensa pärjäävät hyvin matematiikassa, olivat he kumpaa sukupuolta tahansa.
– Monet luulevat, että sukupuolten tasa-arvo on nollasummapeli: jos naisille annetaan enemmän, miehet häviävät. Meidän tuloksemme osoittavat, että ainakin matematiikassa sukupuolten tasa-arvo tuo etua molemmille sukupuolille, Mertz lisää.
Tuolta pääsee myös alkuperäiseen julkaisuun käsiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti