nimittäin tän: Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri (2008). Riksankuljettajan poika nousee köyhyydestä ensiksi autonkuljettajaksi, mutta karkaa alistuneisuuden "kanahäkistä" murhan avulla, ja ryhtyy start-up-yrittäjäksi tarjoamaan kuljetuspalveluita Intiaan ulkoistaville länsimaisille yrityksille. Älyttömän hauska ja valaiseva kirja. Empäs muuta kommentoi, jotenkin en tykkää kirjoittaa romaaneista tuntemuksia. En vaikka olisi kuinka vaikuttava. (Ehkä tässä on syy siihen etten päätynyt kirjallisuustieteilijäksi?)
Pakko myöntää myöhäisheränneisyytensä, siis olen kuullut paljon kehuja tosta, mutta luin vasta nyt viime jouluna lahjaksi saamani kirjan. Siksikin hitauteni hämmentää, sillä esim. myöskin intialaisen Arundhati Royn Joutavuuksien jumala kuuluu viime vuosien suosikkikirjoihin. Myös Jhumpa Lahirin kirjat (erityisesti Kaima) on mahtavia, mutta häntä kai on varsinaisesti yhdysvaltalainen, ja kirjoittaa kulttuurien väliin putoamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti