Aikajana on täällä omg ja muita outouksia

Olin jo luullut että tästä jutusta luovuttiin, kun kohkaamista ei enää kuulunut, mutta: Facebookin suuri uudistus saapuu tänään Suomeen.

Voit valmistautua lukemalla Vapautuksesta bloggauksen: FACEBOOK RÄJÄHTÄÄ 29.9.2011!

Ehkä sen kestää, kun Vuoden ihminenkään ei ole enää leimi Zuckerberg, vaan mielenosoittaja.

Tai sitten voi teeskennellä ettei mitään ole tapahtunut, ja katsoa Nuorgam-sivustolta miksi ehdokas Essayah (vaikea nimi, piti ihan tarkistaa!) kuuntelee useimmiten Nokiatunea. (Tämän voi tehdä myös vaikkei olisi feisbuukissa.)

Mutta mitä tapahtuu Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa näin ylioppilaskuntavaalien jälkeen, sitoutumattomien voitettua? Opiskelijademarin blogissa: HYY:n edunvalvontaresurssit heikkenevät.

Kv-sihteerin toimen lakkauttaminen tarkoittaa käytännössä 20 %:n vähennystä HYY:n ydintoiminnasta, eli edunvalvonnasta. Säästöjä ensimmäisen vuoden aikana saadaan n. 25 000 euroa. Vertailuna kerrottakoon koko budjetin olevan n. 3,5 miljoonaa euroa ja henkilöstökulujen 635 000 euroa. Tämä ei siis ole säästötoimi, vaan kannanotto sen puolesta, että HYY:n toiminnan painopistettä siirretään edunvalvonnasta järjestötoimintaan, sillä samaan aikaan järjestötukia nostetaan n. 20 000 euroa ja saunatukia 5000 euroa.

En ole paras asiantutkija, mutta jotenkin kuulostaa, että kansainvälisistä asioista vastaavan sihteerin postin lakkauttaminen ei oikein käy yksiin kansainvälisyyttä halajavan yliopistouudistuksen kanssa.. Lisää saunatiloja opiskelijoille?

Joululahja-antivinkki!

Älkää ostako Sodastream-laitetta. Mutta siis ei sillä että en muutenkin epäilisi näiden hitti"pakkosaada"-tuotteiden tarpeellisuutta, mutta tässä on muutakin takana: "SodaStream, a home seltzer machine made in the West Bank settlement of Mishor Edomim. Situated atop land confiscated from Palestinians, Mishor Edomim is an industrial park where manufacturers receive tax breaks and other incentives from the Israeli government. Like most settlement goods, SodaStream is mislabeled as a product of “Israel,” although Mishor Edomim is beyond Israel’s internationally recognized boundaries. Generally speaking, in addition to violating international law, settlements splice up the West Bank with a system of settler-only roads that cage Palestinians into ever-shrinking areas; create a two-tiered legal system of military rule for the occupied and civilian rule for the occupiers; and appropriate scarce Palestinian water resources."
Lähde: Why we should boycott SodaStream?/Youth Against Normalization, jossa on muutakin informazionia.

Enemmän infoa ja tutkimusta tuolla: whoprofits.org-sivustolla sodastreamista.

Kehitysmaiden ongelmista

Välillä (tai aika useinkin) kehitysapua kritisoidaan sillä perusteella, että avun "vastikkeeton dumppaaminen" estää talouden kehittymistä ja sitä kautta muuta kehitystä. Vapaa kauppa se kannattaa, ja nostaa väistämättä elintasoa. Eikö se ole kauheaa holhoamistakin vielä, että tuollatavalla autetaan? Vieläkö muka kärsitään siirtomaavallan aikaisesta riistosta?

No ei, nykyään on ihan uudet muodot tälle ongelmalle (vanhalla pohjalla suurimmilta osin.): Yritysten veronkierto riistää kehitysmailta miljardeja. Parecon Finland Blogi/Maailma.net.

"Verosuunnittelulla" pääsee pitkälle:

Ylikansallisten yritysten veronkierto on pääsyy siihen, että kehitysmaat pysyvät riippuvaisina ulkopuolisesta avusta. Verotuloja menetetään vuosittain satoja miljardeja euroja.

Eurooppalainen velka- ja kehitysverkosto (Eurodad) valottaa yritysten "verosuunnittelua" raportissaan.

"Arvioidaan, että kehitysmaista katoaa vuosittain yli 750 miljardia euroa ja yli puolet siitä liittyy kansainvälisten yritysten toimintaan", raportin laadintaan osallistunut Marta Ruiz kertoo.

Eurodadin mukaan ylikansalliset yritykset siirtävät voittojaan maasta toiseen konsernin sisäisen siirtohinnoittelun avulla.--
[--]ongelma on maailmanlaajuinen, mutta kehitysmailta se estää kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen.

Hän muistuttaa, että vain viisi prosenttia kehitysmaista lähtevistä arveluttavista rahavirroista liittyy korruptioon. Rikollisuus kahmii 30 prosenttia, ja 65 prosenttia kytkeytyy yritysten sisäiseen siirtohinnoitteluun.

Edit: Suosittu vetoamisen kohde suomalaisessakin keskustelussa kehitysavun ongelmista on Dambisa Moyon näkemykset. Hän näkee ensisijaisena (ja korvaavana) kehitysavun tilalle nimenomaan kaupan. Varmasti Moyn kritiikissä on perää, mutta markkinat sellaisena kun se nyt on ei ole mikään tasa-arvoistava mekanismi, kuten juurikin tuo verosuunnittelusta kertova juttu todistaa, sillä lähtökohdat ovat hyvin erilaiset, ja yrityksillä ei ole mitään velvollisuutta "antaa tasoitusta". Vaikea uskoa, että kehtysavun vähentäminen tekisi muutoksia pelisääntöihin. Ainakin tarvittaisiin jotain sääntelyä tai muutoksia juuri ylikansallisten yritysten toimintaan. (Miten? on sitten toinen kysymys.)

Googl googl

Ei gogol, vaan eräs hakukone. Jolla suomalaiset on hakenut eniten kuvahaulla hakusanalla "ruotsalainen mies". Sweet.

Onhan se Skarsgård komea:) Tai siis Eric Northman. (Onko muuten miten epäuskottavaa, et norjalaisen vampyyrin etunimi kirjoitetaan c:llä? Miettiiköhän joku muu tätä? Onko amerikantanut nimensä vuosisatojen aikana? Mutta entäs toi sukunimi sitten...? OK, lopetetaan tähän:DDDD)

Kuva IMDB:stä.

Toinen suosikkiruotsalaiseni on tietysti Zlatan Ibrahimovic.

Kuva Reuters soccer blogista.

Ihmisen pää ei voi kestää kaikkea

Katselin männäviikolla kanadalaisen dokumentin nuorista miehistä, jotka oli saanut pahan aivovaurion lumilautaillessa: kyseessä alkaa olla siellä kansallinen "epidemia", koska on vaikeaa tajuta, kuinka pahasti voi käydä. Kypärä pelastaa paljon.

Myös jääkiekkotappelut tuhoaa terveyttä, etenkin NHL:ssä, jossa ne kuuluu asiaa. Sitä en tiennyt, että joukkueet kouluttaa erikseen tappelijakiekkoilijoita. HS:ssä Miksi itket Johnny? kertoo: New York Timesin journalisti John Branchin viime viikolla tekemä kolmiosainen artikkelisarja kesällä kuolleen 28-vuotiaan NHL-tappelija Derek Boogaardin tarinasta herätti todella paljon huomiota. Se oli Kanadan CBC:n pääuutisten ykkösaihe. Se säilyi päivien ajan yhtenä New York Timesin suosituimmista artikkeleista internetissä.

Bostonin yliopiston tutkijoitten Boogaardin aivoista tekemät löydöt voivat johtaa erittäin suuriin muutoksiin NHL:ssä. Asialla on myös omat yhteytensä jääkiekon alempiin tasoihin juniorisarjoista lähtien.

[--]Haastatteluissa esilletulleista asioista huomattavaa oli se, että suurin osa näistä miehistä pelkää. Georges Laraque, John Scott ja Brantt Myhres esimerkiksi kertoivat, etteivät he pystyneet nukkumaan edellisenä yönä tietäessään joutuvansa tappelemaan seuraavan illan pelissä.

He saattoivat mennä elokuviin hermojaan rauhoittaakseen ottelua edeltävänä iltapäivänä ja kävellä ulos elokuvateatterista muistamatta yhtään mitään itse elokuvasta. Kaikki ajatukset olivat illan tappelussa.

NHL-tappelijat eivät useimmiten pidä tappelemisesta. He pitävät NHL-tappelijana saamistaan eduista, rahasta ja elämästä. Kukaan heistä ei uneksinut nuorempana junnuna NHL-urasta tappelijana.

[--]New York Timesin artikkelisarjan tärkein osa on kolmas osa, joka kertoo Derek Boogaardin aivoista hänen kuolemansa jälkeen saaduista tutkimustuloksista.

Bostonin yliopiston tutkijat tekevät tärkeää tutkimustyötä CTE-nimisen sairauden tutkimiseksi. CTE on lyhennys sanoista ”Chronic Traumatic Encephalopathy”. Tämä sairaus on itsestään paheneva aivosairaus, jota on löydetty ihmisiltä, jotka ovat joutuneet useitten aivotärähdysten uhreiksi.


Nämä lajit ei luonnollisesti ole ainoita tässä sairaassa, ihmisiä tuhoavassa, luokassa: kirjoituksessa mainitaan esim. juurikin nyrkkeily. Voi tietenkin vängätä, että "tyypit itse haluaa", mutta kysymys on, että kuinka paljon ihmisillä oikeasti on tietoa, mitä kaikkia riskejä lajiin liittyy? Ja voiko esim. murrosikäisenä/teininä lajin aloittava ymmärtää, mitä on myöhemmin elää vaikean sairauden/vamman kanssa; nuorena miettii, että se on niin kaukana.

Kuka kieltää ja mitä? - Nature vs. nurture debatti on edelleen elossa!

Olipas kerran aika, jolloin harrastettiin kiistelyä paremmissakin tieteellisissä piireissä siitä, kumpi vaikuttaa ihmisen kehitykseen enemmän, perimä vaiko kasvatus (ts. sosiokylddyyrinen ympäristö kaikkinee -lähtein ihan siitä kehdossa saatavasta hoivasta.) Muutamat traagiset tapaukset, kuten vaikka susilapset, ovat osoittaneet, että ihmisestä ei tule ihmistä ilman lajitovereitaan. Pelkkä perimä ei auta mihinkään asti. Olen olettanut, että ihmiset noin yleisesti ymmärtävät, ettei "biologiaa" ja "sosiaalista/kulttuurista" voi eikä pidä asettaa vastakkain. Myöskään ei ole syytä pitää biologista faktisena ja pysyvänä pohjana, jonka päällä sosiaalinen vaikutus "lisätään". (Tämä kuitenkin on mitä suurimmassa määrin se kulttuurinen harhamme, joka näkyy sellaisissakin tutkimuksissa, joissa tähän yritetään suhtautua kriittisesti; esimerkiksi sosiaalisen ja biologisen sukupuolen erotteluun perustuva feministinen teoria helposti kompastuu tähän, vaikka käsittääkseni tätäkin on pyritty paremmin huomioimaan.)*

Sosiaalisen ja biologisen erottaminen ja erottamisen mahdottomuus (ilman että kyseessä olisi hierarkkinen suhde) on ehkä vaikeimpia ihmis- ja kaiken muun tutkimuksen kohteita. Kaikenlaiset uudet tutkimuksen tavat (vaikkapa neuroplastisuus) tekevät yhä enemmän tiettäväksi, ettei ole ajattelua/henkistä (johon vaikuttaa sosiaalinen) toisaalla, ja toisaalla pysyvää luontoa (biologiaa.) Mielenkiintoista on myös, miten eri kulttuurien väliset erot ovat olemassa, ja miten niitä voidaan tutkia, mikäli oletus on biologisen olemuksen pysyvyydestä. Tuottaako erilainen biologia erilaiset kulttuurit? (Tämähän on melkein paluuta kansanluonnekäsityksiin jonnekin 1800-luvulle.)

Sen sijaan, monet luonnontieteeseen uskovat tietävät, että luonto se on mikä määrää! (Ekspikoimatta tätä "luontoa" sen tarkemmin. Ilmeisesti kuitenkin kyseessä on se, mitä voi mitata tämänhetkisellä tutkimuslaitteistolla.) Eräässä blogipostauksessa on haaveilua tieteestä, josta "antibiologia" on karsittu, ja joka perustuu "tieteellisiin periaatteisiin":
Suomalaiseen yliopistomaailmaan pesiytynyt tai suorastaan linnoittautunut antibiologinen tutkimusperinne - konstruktionismi, feminsimi, poliittinen korrektisuus - on jo pitkään näyttänyt niin institutionalisoituneelta vitsaukselta, että siitä tuskin on pääsyä kuin vuosikymmenien mittaan. Normaalien tieteellisten periaatteiden puitteissa huuhaa lähtee kyllä liukkaasti kuin kuppa Töölöstä, mutta kerran institutionalisoiduttuaan vertaisarvioinnin kaltaiset tieteen autonomisuutta korostavat laadunvarmistusmenetelmät kääntyvät alkuperäistä tarkoitustaan vastaan.

Ja kyllä, kyse on yhteiskuntatieteistä (blogistin aihe kylläkin vaihtuu puolessavälissä kirjoitusta psykologiaan, ja liikkuu humanististen tieteiden parissa, mutta en keskity tähän omituisuuteen). Se on suomessa "nollatutkimusta", jolta pitäisi viedä rahat pois. Suomalainen yht.kuntatieteellinen tutkimus on todistetusti huuhaata ilmeisesti siksi, että Sokal niminen fyysikko kirjoitti 90-luvulla kirjan, jossa kritisoi yhdysvaltalaisten humanististen tieteiden rähmälläänoloa ranskalaista teoriaa kohtaan.** Rahaa annetaan kuulemma väärin, ts. epätieteellisin perustein; ilmeisesti kyse on siitä, että yhteiskunta/humanistisille tieteille rahoitusta ei jaeta luonnontieteellisen tutkimuksen näkökulmasta? (Miksi sitä ei jaeta luonnontieteellisentutkimuksen näkökulmasta? Kyssäriin voi vastata, että miksi vaikka lääketieteen rahoista ei oteta päättämään historioitsijoita? Varmaan ymmärrätte pointin.)

Seuraavaksi päästään tämän hölynpölyn (ts. suomalaisen yhteiskuntatieteen) eliminointisuunnitelmaan:
Suomessa biologian sivuuttava hölynpöly pitäisi ensin eristää, jotta se voitaisiin sitten vähitellen näivettää. Ongelmana on, että esimerkiksi Suomen akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnassa on järkevät käyttäytymistieteelliset tutkimushankkeet ja -virat ovat samassa laarissa kaikkein himmeimpien postmodernistien kanssa.

Ottamatta kantaa siihen, mikä kelpuutetaan ja millä perustein lokeroon "järkevä käyttäytymistieteellinen tutkimushanke", niin voidaan kysyä, ketä nämä himmeimmät postmodernistit sitten ovat? Linkin takaa löytyy:

Suomen akatemian kulttuurin ja yhteiskunnantutkimuksen toimikunta:

Jäsenet 1.1.2010-31.12.2012

Puheenjohtaja

Professori Aila Lauha
(kirkkohistoria)
Helsingin yliopisto

Jäsenet:

Professori Pauline von Bonsdorff
(taidekasvatus, estetiikka)
Jyväskylän yliopisto

Professori Liisa Laakso
(kansainvälinen politiikka, valtio-oppi)
Helsingin yliopisto

Professori Erkki Laitinen
(laskentatoimi)
Vaasan yliopisto

Professori Pirjo Markkola
(Suomen historia)
Jyväskylän yliopisto

Professori Olli Mäenpää
(julkisoikeus, hallinto-oikeus)
Helsingin yliopisto

Professori Pauli Niemelä
(sosiaalitieteet)
Kuopion yliopisto (1.1.2010 alkaen Itä-Suomen yliopisto)

Professori Lea Rojola
(kotimainen kirjallisuus)
Turun yliopisto

Professori Pekka Ruohotie
(ammattikasvatus)
Tampereen yliopisto

Professori Matti Sintonen
(filosofia)
Helsingin yliopisto

Professori Jan-Ola Östman
(pohjoismaiset kielet)
Helsingin yliopisto

Aika, köh, postmodernista. Ei tod.

Sitten vedotaan johonkin syväkurkkuun, "biologisesti valistuneeseen tutkijaa", joka on kertonut, että:Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnassa akatemiaprofessoreiksi valitaan tutkijan mukaan “naistutkijoita, kielitieteilijöitä ja juhasihvola/perttialasuutari-tyyppisiä suomalaisen yhteiskuntatieteen suuria nimiä”.

En jaksa tässä vaiheessa etsiä akatemiaproffiksi valittujen nimiä tietyltä ajalta, mutta aina epäilyttää, jos yksi tyyppi haluaa kertoa, että "kaikki valinnat tehdään huonosti". Onko kyse siitä, että tämä tyyppi itse olisi pitänyt valita, tai hänen kaverinsa? Katkeruutta?

(Todistus tiedemaailmasta pihallaolosta: Lopussa on kannanotto pisteytyskäytännön toimimattomuudesta. Joo, sen toimimattomuutta on kritisoitu. Se myöskin toimii (tai itse asiassa on toimimatta) aivan eri tavalla monissa yhteiskunta/humanistissa aineissa "laadun mittaamisena"; se on suunniteltu luonnontieteiden näkökulmasta, kuten myös uusin suunnitelma asiasta. Esim tuolla uuden yliopistojen rahoitusmallisuunnitelman ongelmista: Rahoitusmalli ratkaisee yliopistojen suunnan.)

Oletan, että ajatusprosessi on edennyt näin:
Ennakko-oletus: Naistutkimus on suurinta huuhaata ikinä!
(Todistus tälle on: Väärä luulo, jonka mukaan biologia kielletään, kun sukupuolta tutkitaan yhteiskunnallisena ilmiönä.)
Tästä seuraa dilemma: Koska on niin, että naistutkimus ei ole yhteiskuntatieteen piirissä vainottua huuhaata, JOKO oletus "naistutkimus on huuhaata" on pielessä, TAI suomalaisessa yhteiskuntatieteessä on jotain vikaa.
Lopputulos: Koko yhteiskuntatiede on suurta huijausta, joka kieltää biologian. (Naistutkimusherjaus ei vaan voi olla väärässä!)

Tämähän on hyvin mielenkiintoista. Vielä mielenkiintoisempaa on, että syväanalyysi suomalaisen yhteiskuntatieteen tilasta löytyy Tiede-lehden bloggaajalta. Kysymys onkin, että missä nyt sitten kielletään ja mitä? Halutaan kieltää kulttuurinen ja sosiaalinen vaikutus? Sitä ei saa tutkia? Ellei se ole yhtenevä "biologisten faktojen" kanssa? Aika totalisoiva näkemys?
Ongelmahan piekmminkin on, että monia vaikkapa juuri sukupuolten välisiä eroja on selitetty biologialla. Hyvin epätieteellisesti, sillä kyse on ollut siitä, että mikäli yleinen käsitys sukupuolistereotypioista ja tutkimustulokset on vastannut toisiaan, niin se on ollut sillä selvä. Esim matematiikan ja avaruudellisen hahmottamisen eroa on pidetty universaalina sukupuolten välisenä erona (ja luoja paratkoon menneisyydessä on pidetty vaikka mitä kummallisuuksia.), vasta yhteiskunnallisen kontekstin ja eri kulttuurien erot huomiova tutkimus on viime vuosina nämä oletukset kyseenalaistanut. Siinä sitä tieteellisyyttä..


* Huom: feministinen tutkimusote sinänsä ei missään nimessä ole biologialle vastakkainen, vaikka gender vs. sex-tarkastelu voi sellasen kuvan antaa. Tämä ei kuitenkaan ole kaikki, vaan esim. feminististä luonnontieteen tarkastelua yms. on, vaikkapa Rebecca Jordan Yongin Brainstorm (2010) noin esimerkinomaisesti.

** Kyseisessä kirjassa sanotaan muutakin, mutta kuten monet ko. kirjaa koskevat kritiikit ovat todenneet, siinä mennään aika lujaa ohi maalin, ja ollaan hyvin tietämättömiä, mikä ero on filosofialla ja fysiikalla -noin alkajaisiksi.

HUOM: en ole ottanut kantaa myöskin blogauksessa mainittuun naistutkimuksen lakkauttamiseen Norjassa, koska kysehän ei varsinaisesti lakkauttamisesta, vaan integroinnista muuhun tutkimukseen: näkökulma jonka ymmärrän, mutta jota en missään nimessä juhli, sillä tässä tapauksessa kyse taitaa vaan olla vanhanaikaisesta rahansäästämisestä. Rahansäästämisinnon juuri kyseisestä alueesta tekee mielekkääksi naistutkimusta vastaan suunnattu lokakampanja. Onko nyt niin, että ideologinen kampanjointi vaikuttaa tiederahoitukseen? Toivon että ei. Totta helvetissä naistutkimuksen antia tarvitaan muissakin tieteissä, eikä poteroituminen ole hyvä asia, ja poikkitieteisyys kunniaan, mutta se että jokin oppiaine/tutkimusala on oma itsenäinen lokeronsa ei tarkoita missään nimessä suoraan sisäänpäinkääntyneisyyttä, eikä sulje pois muita tieteitä hyödyttävää panosta.

Äskettäin luin...

nimittäin tän: Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri (2008). Riksankuljettajan poika nousee köyhyydestä ensiksi autonkuljettajaksi, mutta karkaa alistuneisuuden "kanahäkistä" murhan avulla, ja ryhtyy start-up-yrittäjäksi tarjoamaan kuljetuspalveluita Intiaan ulkoistaville länsimaisille yrityksille. Älyttömän hauska ja valaiseva kirja. Empäs muuta kommentoi, jotenkin en tykkää kirjoittaa romaaneista tuntemuksia. En vaikka olisi kuinka vaikuttava. (Ehkä tässä on syy siihen etten päätynyt kirjallisuustieteilijäksi?)

Pakko myöntää myöhäisheränneisyytensä, siis olen kuullut paljon kehuja tosta, mutta luin vasta nyt viime jouluna lahjaksi saamani kirjan. Siksikin hitauteni hämmentää, sillä esim. myöskin intialaisen Arundhati Royn Joutavuuksien jumala kuuluu viime vuosien suosikkikirjoihin. Myös Jhumpa Lahirin kirjat (erityisesti Kaima) on mahtavia, mutta häntä kai on varsinaisesti yhdysvaltalainen, ja kirjoittaa kulttuurien väliin putoamisesta.