Paluu kotiäiti-yhteiskuntaan?

Aina välillä tulee vastaan kannanottoja, joissa painotetaan että äitien pitäisi olla kotona lapsen kanssa aina vuoteen X asti, tai lapsen kehitys estyy/lapset sairastelee enemmän/käytöstapoja ei opita tms. Uusin panos tällä saralla on Hesarin juttu Tutkija: Pienet lapset vaarassa vahingoittua päiväkodeissa, joka kyllä on osittain ko. tutkija kirjapromoa.

Kasvatustieteiden tohtori, yliopistolehtori ja tietokirjailija Erja Rusanen on huolissaan lapsista. Hänen mielestään alle kolmevuotiaita lapsia ei pitäisi viedä päiväkotiin ollenkaan.

"Hämmästyn sitä, kun ihmiset sanovat laittavansa kaksivuotiaan lapsen päiväkotiin, jotta hän kehittyisi sosiaalisesti. Päinvastoin voi olla vaarana, että hän vahingoittuu."

Rusanen esittelee ajatuksiaan lastenkasvatuksesta juuri julkaistussa kirjassaan Hoiva, kiintymys ja lasten kehitys. Ne pohjaavat brittiläisen psykoanalyytikon ja psykiatrin John Bowlbyn kehittämään kiintymyssuhdeteoriaan. Sen mukaan lapsen tulisi pysyä kolmevuotiaaksi mahdollisimman lähellä sitä aikuista, johon hän on ensisijaisesti kiintynyt. Se henkilö on äiti. Toissijaisia kiintymyksenkohteita ovat isä, sukulaiset, ystävät, hoitajat.

Whaaaaaaaat? Ok, pienen lapsen saamasta huomiosta päiväkodissa saa olla huolissaan, mutta tuo ÄIDIT KUULUU KOTIIN- suuntainen pointti on aika omituinen. Ymmärrän tutkijan huolen päiväkotien ongelmista, mutta ratkeaako se ottamalla pienet lapset pois sieltä? Kaikenkaikkiaan on hämmentävää lukea väitettä, että ensimmäisen hoitajan pitää nimenomaan olla ÄITI, ts. saa niin väittää, mutta sille ei nähdäkseni ole mitään perustetta, ellei sitten vetoa arvottaviin käsityksiin. (Uskoisin, että kyseessä on toimittajan moka tossa äitiyden painottamisessa.) Kiintymyssuhdeteoria, sellaisena kuin se on nykytutkimusten pohjalta, ei väitä, että ensimmäisen kiintymyksen kohteen pitäisi olla äiti, vaan kyse on aikuisesta, joka takaa pysyvän kiintymyssuhteen kehittymisen. Pitää muistaa, että alunperin ko. teoria on luotu aikana, jolloin näkemys äidistä ensisijaisena hoitaja oli selviö, kun taas ajatus hoivaavasta isästä oli kertakaikkisen mahdoton.

Nykyisessä jälkiteollisessa yhteiskunnassa, aikana jona pätkä- ja silpputyöläisyys sekä työttömyys lisääntyy, on ainoastaan omituista, mutta myös vahingollista, haikailla mieselättäjä-malliin takaisin (mikäli sellaista esim. Suomessa on koskaan ollutkaan, ainakaan kovin laajasti, monissakaan yhteiskuntaluokissa: kun tulot on olleet pienet, niin sekä äiti että isä ovat joutuneet käymään töissä), koska sitähän nainen kolme vuotta per lapsi kotona-näkemys on: siihen sisältyy ajatus, että nimenomaan miehellä on työ (jos ei ole, niin aika mahdottomaksi menee.) Vanhemmuuden jakaminen, anyone? (Puhumattakaan siitä, että tässä unohdetaan yksinhuoltajat sekä samaa sukupuolta olevia parit.)

Väittäisin että on yksinomaan ongelmallista julistaa nimenomaan äidin hoivan välttämättömyyttä: muutenkin äitiys on niin vahvasti tunnelatautunut asia, ja naiset tuntevat syyllisyyttä miltei kaikesta mitä tekevät äiteinä.* Toisekseen: kun oikeasti ei ole olemassa järkeviä syitä korostaa äidin asemaa huoltajana, vaan nimenomaan purkaa niitä essentialisoivia käsityksiä siitä, että vain nainen osaa hoitaa lastaan. Jotenkin tuntuu, että helposti kotiäitiyttä ihannoivat näkemykset olettavat, että olemme jo tilanteessa, jossa lapsen äiti ja isä ovat tasa-arvoisia ja yhtä sitoutuneita huoltajia. (Monessa tapauksessa näin jo onkin, mutta kyse on laajemmasta asenne- ja arvostusilmapiiristä, joka ei muutu hetkessä.)

*Näimpäs äsken elokuvissa trailerin, jossa mainostettin tulossaolevaa Sarah-Jessica Parkerin (Sinkkuelämää-Carrie) tähdittämää leffaa, jossa nainen tasapainoilee uran ja lasten välillä, ja tuntee syyllisyyttä lastensa hylkäämisestä. (Ja kyllä, näillä lapsilla oli isä, jonka tasapainoilusta ei juuri kerrottu..Hän tietty on sankari, kun uhrautuu tms?) Siis että aihe on pinnalla..edelleen.

EDIT: luin vasta nyt koko jutun paperilehdestä, ja siinä painotus oli paljon vahvemmin päiväkotien kehittämisessä, ts. siis tutkijan painotus on enemmän siinä jutussa. Hyvä näin.