Poimintoja/vinkkejä teemalla talous ja/tai politiikka

Akateemisessa talousblogissa Roope Uusitalon juttu Sen lauluja laulat... kertoo taloudellisista sidoksista ja kytköksistä: Ruotsissa on noussut suuri kohu siitä, miten hyvinvointipalvelujen yksityistämisen vaikutuksia selvittäneet (vähäiset) tutkimukset viitoittavat siihen suuntaan, että yksityistäminen ei ole parantanut palveluiden laatua, eikä myöskään säästänyt kustannuksia. Miten Suomessa? Yksityistäminenhän on meillä vakiintunut merkitsemään kyseenalaistamattomasti "parempaa, järkevämpää, ja ETENKIN/VÄHINTÄÄNKIN edullisempaa". Nyt viimeistään on nostettava esiin kysymys, että kenen taskuun tässä lopulta yksityistäminen pelaakaan.

Voimassa sensijaan mielenkiintoinen juttu Politiikka järjestäytymisen välineenä, jossa kerrotaan kansainvälisestä UniNomade-verkostosta, joka on 2004 perustettu mm. opiskelijoiden, tutkijoiden ja poliittisten aktiivien verkosto, joka pyrkii määrittelemään ja luomaan politiikkaa ja sen mahdollisuuksia uudelleen.

Ja niistä sukupuolten välisistä palkkaeroista taas: Tilastokeskuksen sivuilla julkaistu 27.9.11:Tilastokeskuksen mukaan yksityisellä sektorilla kokoaikaisten kuukausipalkkaisten palkansaajien säännöllisen työajan ansio oli miehillä keskimäärin 3 655 euroa ja naisilla 2 838 euroa lokakuussa 2010. Mediaanipalkka oli tilaston mukaan 2 890 euroa, miehillä 3 306 euroa ja naisilla 2 550 euroa. ...

Canis lupus familiaris ja vulpes vulpes aka päivän söpöt eläinuutiset

Harry Potter-leffojen Anturajalka etsii uutta kotia: juttu täällä.

Minkä lisäksi bongasin uutisen, että armaan universtaani pihapiirissä hipsii citykettu: AL:Tässä kulkee Tampereen vastine cityketulle: Kampuskettu! Sinällään mitenkään ihmeellistä ole, kun yliopiston lähellä alkaa pöheikköaluetta. Sen sijaan Ratinan stadionin kettu on astetta citympi. Toisaalta: mikäs siellä on ollessa, kun suhteellisen rauhallista otteluiden ulkopuolella..

Kyllä-mies vaiko ei?

Yes men-ryhmää on epäilty, mutta he kieltävät asian. BBC:n tiedotteen mukaan kyse ei ole huijauksesta. (Täällä.) Toisaalta: olisiko sillä jotain väliä?

Wall Streetin protestit: Hesarissa mediahuomioimattomuudesta plus Maikkeli Mooren kommentti

Hesarissakin uutisoitiin eilen Wall Streetin protesteista, josta aiheesta postasin jotain pientä muutamia päiviä sitten. Nyt siis kerrotaan siitä, että mediassa ikään kuin karttellaan aihetta: Juttu täällä.

Michael Mooren lyhyt kommentti aiheesta jossain ajankohtaisohjelmassa(?):



Ennen kuin alkaa huutamaan salaliittoteoreetikoista ja foliohattuilijoista, niin kannattaa miettiä juurikin Maikkelin maininta Occupy Wall Street-protestien saaman (tai ei-saaman) huomion suhde Tea Party-liikkeestä uutisointiin. Ehkä kaikki yhdysvaltalaiset mielenosoitukset ei ole äärikonservatiivien järjestämiä. Kuitenkin: on iso ongelma, mikäli vain tietynlaiset ryhmittymät saavat asiansa julki, ja heidät nähdään poliittisena voimatekijänä: näin selkeästi on teekutsuilijoiden tapauksessa. (Muistaakseni luin jonkun uudehkon jutun siitä, että Tea Party-liikkeen kannatuksesta yleisesti esitetyt luvut ovat olleet reippaasti yläkanttiin; en vain ikävä kyllä sitä löydä tähän hätään mistään..)

Klassikko: Morons with signs-blogi. Mukana "jumala vihaa veroja" ja "obama on muslimi"-henkistä kamaa.

Olla vaiko ei olla failbookissa?

En henk. koht. ole pitänyt yhdestäkään fb-uudistuksesta, mutta käytänpäs sitä kuitenkin. Vielä. Edelleen. Ehkä ei pitäisi. Toisaalta hieman kahtiajakoinen suhtautuminen ko. palveluun. Ensinnäkin tästä syystä:

Se mikä ärsyttää fb:hen liittyen noin muuten, on kauhea Zuckerberg-hypetys (oliko siitä pakko tehdä elokuvakin? Pakko valita vuoden mieheksi? yms. Huoh.) Ei pidä unohtaa, että tietyt tahot tästä nettoaa ja on netonnut rutosti cashia. Bongasin myös jonkin paneutuvahkon sepustuksen siitä, mistä pitää ja ei pidä olla huolestunut fb:n tapauksessa: Why I am not paranoid about privacy on Facebook and Google.

The point I am trying to make is that, at the end of the day, social networks are just tools of expression and a means for us to communicate with others. It is important that we be mindful of what we share and whom we share it with on these networks, even more than in real life.

However, when people start writing lengthy missives about how Google has so much information about you that it is going to take over the world, it makes me wonder how much of it has a basis in reality and how much of it is just unreasonable paranoia. Facebook’s invasion on your privacy is only limited to the extent that helps it make money. As long as you don’t mind looking at a few ads that seem to know you really well, I think you can relax; Mark Zuckerberg is not out to get you.

Siis: pitää erottaa toisistaan kaksi ongelmallista asiaa, jotka pitää muistaa: toisaalta se, että fb perustuu kaupallisiin intresseihin, ja sitten se, että loppuviimein kyse on niistä ihmisistä, jotka siellä on kavereina/yhteyksinä, jotka on se syy ylipäätään olla missään "seurusteluverkostossa" (tämän termin varastin opiskelukaverilta), ja jotka voi mahdollisesti aiheuttaa ongelmia. Kyse on siitä, miten nämä kaksi puolta yhdistyvät, tai käytännössä ehkä millaisia mahdollisuuksia yhteisöpalvelu tarjoaa omien intressiensä vuoksi myös päivänvaloakestämättömälle käytölle. Stalkkereitahan on ollut ennen some-aikaa (vihaanpas muuten tota sosiaalisen median lyhennelmää, tässä välihuomiona), mutta tietysti nykyteknologia tarjoaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia myös tähän. Tähän ongelmaan ei ole tiettyä ratkaisua, mutta toisaalta fb:n uudistukset, jotka (käsittääkseni) mahdollistavat kaverien tarkemman seuraamisen, kuulostavat tämän huomioon ottaen hieman tai hieman enemmän epäilyttäviltä...

Koska luonnollisesti pidän parempana open source-juttuja, niin liityin myös Diasporaan joku viikko sitten.

Ja sitten vielä tämä:

According to Facebook’s terms of service, users are not permitted to post content that is hateful, threatening or incites violence. But it appears that, in the minds of the Facebook powers-that-be, pages that encourage rape don’t violate that rule.

Ylläoleva lainaus Ms.Magazine-blogin jutusta Dear Facebook: Rape Is No Joke.
Häm men tä vää. Ei voi muuta sanoa.

Petitions by Change.org|Start a Petition »

Kampanjan sivulla change.orgissa enemmän selvitystä.

Mikä on hauskaa ja mikä ei ole. Esimerkeillä varustettuna.

Hauskaa on taidehistoriallinen klassikko uudelleensommiteltuna paksujen kissojen kanssa:

Mahtavan idean japanilainen nettisivu, jossa lisää kuvia.

Hauskaa ei ole komediat, joiden perusidea rakentuu seksismin ja rasismin varaan. Paraatiesimerkkinä tästä on Big Bang Theory, eli suomessa telkussa nimellä Rillit huurussa. Ko. komediapläjäyksessä seikkailevat kaunis mutta tyhmähkö (kauniisti ilmaistuna) Penny sekä neljä "nörttiä", ts. älykästä ja sosiaalisesti rajoittunutta fyysikko(?)miestä, joista yksi on intialainen vaihtari-opiskelija.

Mua ko. sarja on hämmentänyt jo kauan, mutta kirjoitan asiasta nyt Womanist Musings-blogin innoittamana. The Big Bang Theory's Season Opener: Slut Shaming and Racism Are Funny-postaus käsittelee ko. sarjan vastaesitettyä ties monennen tuotantokauden aloitusjaksoa, jossa kirjoittajan mielestä on monikin asia pahemman kerran pielessä. Jakson ydin on (spoileri niille, jotka seuraa sarjaa) se, että vaihtari Raj ja Penny menevät sänkyyn. Sitten:

So, Penny is a dirty slut, but Raj finally managed to score and does not feel extremely guilty, though his actions also hurt Leonard. Nope, Raj was just doing what comes naturally to an Indian man. Isn't this just classic, he's a stud and she's a slut with a side of racism thrown in for extra seasoning?

Not content with the slut shaming, the writers decided to go for a solid round of racism.

I barely no where to start with this exchange. Raj is an accomplished, introverted man. It is both infantalizing and racist to refer to a grown man of color as a boy. The fact that this was said by a White woman, further complicates the issue, because Amy meant to purposefully emasculate Raj based specifically in his race.

(Ja kannattaa huomata, että ko. postauksen kirjoittaja pitää sarjasta, tai on ainakin sen vakikatsoja, vaikka onkin pitänyt sitä aina hieman problemaattisena.)

Nyt voi tietenkin aloittaa sievistelyn, että "sehän on vain teeveetä ja komediaa" ja että "nauretaanhan siinä niille valkoisille nörttimiehillekin." Niinpä; tämä juttu onkin se ongelmallisuus: ohjelma on käsittelevinään marginalisoituja miehiä, altavastaajiksi itsensä sosiaalisissa tilanteissa naisten kanssa kokevia ja "pöljäksi" leimatusta scifi-kulttuurista nauttivia miehiä. Kuitenkin suuri osa kaikesta hauskaksi tarkoitetusta tilanteesta, jota jaksoissa on, rakentuu sen varaan, että joko "aaahaaaahhaah omituinen intialainen sanoo jotain outoa" tai sitten "hekohekoheko yksinkertainen nainen on tyhmä". Tämä aspekti allaviivautuu vielä esimerkiksi sillä, että Pennyn lisäksi muut naiset (yliopistolla opiskelevat/työskentelevät) ovat hahmoina hyvin tarkoituksellisen luotaantyöntäviä; idea on että kaikki neljä kuitenkin ovat hulluina nimenomaan "saavuttamattomaan" ja heistä "täydellisesti erilaiseen" Pennyyn. (Kyllä Penny kuvataan sympaattisena ja noin, mutta pointti on että juonta liikuttaa aina se sen tyhmyys.)

Kysymys kuuluu: eikö geek-kulttuurista voi tehdä viihdettä, ilman että pitää edelleen nauraa niille "omituisille ja eksoottisille ulkomaalaisille" tai "tyhmille ja pinnallisille naisille"? Onko tämä omituisiksi leimattujen miesten puolustautumistapa; muut on vielä "omituisempia": pysykää marginaalissa vaan naiset ja muut toiset!!Ja onko pakollista, että naiset jotka on kiinnostunut "miehisiksi koetuista aloista" on aina kuvattu epäviehättävinä ja omituisina; niistä ei voi edes itse samoista aiheista kiinnostunut mies tykätä?
(Puhumattakaan nyt siitä, että naisen ja miehen maailman erilaisuutta painottavat/sille rakentuvat ohjelmat vaan on niin nähty. Joskus jo 50-luvulla. Yritettäs päästä yli.)

Wall Streetin protestit: "anti-capitalists on the march"

Eli mielenosoittajia yhdessä maailman rahatalouden keskeisimmistä paikoista, eli Wall Streetillä. Kansan Uutisten jutussa Yhtiövallan vastustajat valtasivat Wall Streetin kerrotaan:

Sosiaalisessa mediassa heinäkuusta lähtien toiminut ryhmä yrittää saada 20 000 ihmistä kerääntymään Zuccottin puistoon Wall Streetin lähelle. Puiston omistaja on antanut paikan ryhmän käyttöön. Ryhmä kutsuu paikkaa nyt ”Vapauden aukioksi”.

Kokoontuminen aukiolle alkoi lauantaina. Osa joukosta nukkuu ja väsää banderolleja tapahtuman tukikohtana toimivalla aukiolla. Osallistujille tarjotaan lahjoituksena saatua ilmaista pizzaa.

– Vastustan yritysten vastuunpakoilua, sanoo Timothy Fadden, 22, yksi sadoista mielenosoittajista. Yhdysvaltain lain mukainen yhtiöiden oikeushenkilöys on hänen mielestään väärin.

– Yrityksillä on tässä maassa enemmän oikeuksia kuin ihmisillä.

Guardianissa kuvia: Wall Street protest: anti-capitalists on the march - in pictures.

Yksittäisillä protestoijilla on tietenkin erilaisia intentoita, mutta protestia järjestävä ja ylläpitävä OccupyWallStreet-ryhmittymän sivuilla kuvataan:

Occupy Wall Street is leaderless resistance movement with people of many colors, genders and political persuasions. The one thing we all have in common is that We Are The 99% that will no longer tolerate the greed and corruption of the 1%.

Sivu: occupywallst.org

Raiskaus-analogia

Eli ihan vaan ajatusleikkinä: entä jos kaikkiin rikoksiin suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin raiskaukseen? "Kerroitko varmasti täysin yksiselitteisesti ettet halua seksiä?" Ongelmahan on, että entä jos ei ole kyennyt sanomaan että ei? Pitäisiköhän olla niin, että jos ei sano "kyllä" niin kyseessä ei ole suostumus? Esimerkiksi Vasemmistonaisten hiljattainen kannanotto aiheesta korostaa juuri tätä: Suostumuksen puutteen oltava tärkein raiskausta määrittävä tekijä.

"Anonyymit digitaaliset hamstraajat"?

Eli informaatioyhteiskunta mahdollistaa digitaalisen hamstraamisen. En ollut ajatellut asiaa aiemmin, mutta kun luin Jezelistä jutun Hello, I Am A Digital Hoarder, niin tuntui kyllä tutulta ilmiö. Ihan henk. koht. tasolla myös.

(Ylläolevan upean kuvan on tehnyt Jason Casteel, SykotikScarecrow Deviantartissa.)

I mean, when someone says, "Do you have that email where the guy wrote that the only remaining piece of Americana in the NEW WORLD ORDER is Spuds McKenzie?" I am the one who can say, "Yes, I'll forward it to you."

Muuta teekään kuin säilön myöhemmäksi tai "laitan talteen siltä varalta että haluan katsoa/tarvitsen myöhemmin.."

The thing is, we live in a consumer culture. It's all about accumulating things: Clothes, shoes, snapshots, friends, followers, likes. We've created a world of have and have-nots, and convinced ourselves that it's always better to have. So I blame society!

Näinhän se menee: kulutan, siis olen. (Pahoitteluni, vihaan syvästi "ajattelen siis olen"-väännöksiä, mutta joskus lankean niiden käyttöön silti.)

Toinen juttu on sitten se välttämättömyys olla tavoitettavissa koko ajan, ja pelko siitä, että jotain tärkeää/oleellista/hauskaa menee ohi. Osittain kyse on omaan päähän liittyvistä pakkomielteistä, toisaalta ulkoisesta paineesta. En silti suuremmiten valita tästä jutusta; tai siis olen aika kotonani jatkuvan virtauksen keskellä, mikä johtuu ehkä kärsimättömästä luonteestani. Ja koneen voi sulkea (pitää voida!) silloin kun siltä tuntuu.

Sotarikoksia made in Finland

Miksen ole Helsingissä?? Siellä on Rakkautta ja Anarkiaa-festivaali ja Almodovarin uusin, mutta myös tämä mielenkiintoinen dokkari: Jäämarssi - Suomen matkaopas 1941-42. Kyse on siis jatkosodan aikaisista vankileireistä Suomessa. Tämä pitää näyttää telkussa! Yyyleeeee, miten olis..?
Finnkinon sivuilta:

Vankileirit olivat entisten suojeluskuntapiirien alaisia, ja vartijoiksi palkattiin miehiä, jotka eivät olleet rintamalle kelvollisia. Leirien miehistö koki työnsä nöyryyttävänä samalla kun armeija eteni voittoihin. Ylimielisyys näkyi vankien tylynä kohteluna, ja päällystön antamat käskyt jyrkkenivät vankimäärän kasvaessa. Rotuviha hallitsi leireillä sitä enemmän mitä pidemmälle valloitusretki eteni.

Suomen 70 000 venäläisestä sotavangista kuoli lähes kolmannes jatkosodan kahden ensimmäisen vuoden aikana. Sodan jälkeen suurin osa leirien arkistoista poltettiin. Vastuulliset pakenivat tai yrittivät paeta maasta. Tuomioita jaettiin, mutta useimmat sotarikokset eivät koskaan tulleet ilmi.

Jäämarssi avaa historiamme kiistellyimpiä vuosia. Uudet tutkimukset ja arkistolöydöt täydentävät kuvaa suomalaisesta sodankäynnistä. Näiden tapahtumien omaksuminen kansalliseen tietoisuuteen on antanut odottaa itseään jo seitsemänkymmentä vuotta.

-Ville Suhonen, ohjaaja

Suomen historian käsittelemättömiä kipukohtia, kyllä...(Tietysti toisena kirii rinnalle kansalaissodan aikainen ja etenkin jälkeinen punaisten sotilaiden ja vankien kohtelu, eli valkoinen terrori. Käsittääkseni saman ajankohdan toimet maassaoleskelleita venäläisiä kohtaan eivät kestä päivänvaloa.)

EDIT: Ohjaajan haastattelu löytyy näemmä Voimasta. Selvisi myös, että 2.10. tulee teeveestä.

Huono hiuspäivä vai huono palkkapäivä?

Viime aikoina on kuulunut väitteitä, että naiset saa vähemmän palkkaa koska tekevät vähemmän työtunteja, ja että "naisen euro on 80 senttiä" on suurin kusetus ikinä. Miehet on uutteria ja sillä hyvä, laiskat naiset vaan vinkuu lisää palkkaa, koska feministit pakottaa. Olen jopa lukenut ehdotuksen, että miehille pitäisi maksaa vielä enemmän palkkaa; ikävä kyllä en edes usko tämän olleen vitsi.

Toinen (hieman järjellisempi) virsi on se, että "alat on sukupuolisesti eriytynyt", ja "naisten alat vaan on huonommin palkattuja". Tämä on totta, ja jotain, jolle on aika huonosti saatu mitään tehtyä erilaisista tasa-arvopoliittisista toimista huolimatta. (Asenteet ja käytännöt elää aika sitkeässä. Toisaalta on vaikeata ruveta kiristämään ylivelkaantuneilta kunnilta palkankorotuksia; teollisuudessa tämä on hieman eri asia..)

Olenkin (mm. edellämainittujen tekijöiden takia) vakuuttunut, ettei palkkaan liittyvää epätasa-arvoa pidä tarkastella ainoastaan NAISET vs. MIEHET kokonaisuudessaan. Selkeästi paljastavimmin palkkaepätasa-arvo näkyy tietyn alan/palkkausryhmän sisäpuolella. Oletustani tukee tämä tässä kuussa ilmestynyt selvitys: Mika Idman: Naiset aiempaa vaativammissa tehtävissä – palkkapussi ennallaan.Artikkeli Tilastokeskuksen sivuilla.
Muutama lainaus tekstistä koskien johtajien ja erityisasiantuntijoiden palkkoja:

Kun katsotaan esimerkiksi johtajia, niin naisten osuus on vuodesta 2001 kasvanut 30 prosentista 35 prosenttiin. Tämä rakennemuutos on luonnollisesti nostanut naisten keskiansiota, sillä johtajilla palkkataso on kaikkien palkansaajien keskiarvoa suurempi. On kuitenkin otettava huomioon, että naisten ja miesten välinen palkkaero kyseisessä ammattiluokassa ei ole juurikaan kaventunut samalla ajanjaksolla. Naisjohtajien ansiot olivat vuonna 2001 keskimäärin 78 prosenttia miesjohtajien keskiansioista ja vuonna 2009 ero oli 79 prosenttia.

Erityisasiantuntijoissa naisten osuus on myös kasvanut, mutta naisten ja miesten välinen palkkaero on jopa suurentunut. Asiantuntijoilla kehitys on ollut johtajien kanssa samanlainen. Naisten suhteellinen osuus ammattiryhmässä on kasvanut, mutta samaan aikaan palkkaero miehiin on kaventunut vain vähän.

Tietysti kirjoittaja myös valaa toivoa tulevaan, mutta muistuttaa myös palkkakuilun mittaamisen vaikeudesta.

Vielä muutama yleinen huomio koskien aihetta kokonaisuudessaan:
-Sukupuolten välisestä palkkaerosta voidaan, ja nähdäkseni on syytä, puhua tasa-arvo-ongelmana, vaikkei se koskisi kaikkia naisia. Varmasti on olemassa naisia, jotka saa miehiä parempaa palkkaa, ja on olemassa miehiä, jotka kokee epätasa-arvoista kohtelua palkkauksen suhteen. Nämä seikat ei kuitenkaan poista palkkaeron luonnetta sukupuolittuneena ongelmana.
-On hämmentävää, kuinka helposti esitetään yksittäisiä esimerkkejä mukamas kumoamaan rakenteellisia ongelmia, tyyliin: "tämä alistetuksi ryhmäksi väitetyn ryhmän edustaja ei ole kohdannut ongelmia, mikä tarkoittaa että ongelmia ei ole." Pitelemätön logiikka, kyllä...
-Myöskään ei-edes-nälkäpalkalla kaukomailla työskentelevien ihmisten ansiot ei parane sillä, että kotimaisista ongelmista ei puhuta.

**Huom: Otsikko mukaelma loistavan Scientopia-blogin tästä otsikosta.

Haluan lukea: (Nyt. Heti. Hommatkaa mulle aikaa!!)

Laura Gustafsson: Huorasatu. (Tästä luin uusimmasta Tulvasta. Huorasatu on tekijänsä mukaan vähän kuin Raamattu. Vain lyhyempi. Kustantajan sivuille tästä.)

Stefan Moster: Nelikätisen soiton mahdottomuus. (Tästä luin Hesarista tämän arvion.)

Kathrin Schmidt: Et sinä kuole. (En muista mistä bongasin, mutta kertoo kai aivohalvaus-kokemuksista.)

Michael Cunningham: Illantullen. (Cunningham on mun suuri kirjallinen rakkaus.)

Nämä on siis tän hetken uutuuksista. Sitten en ole vieläkään saanut hankittua käsiini Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa-kirjaa (esseekokoelma?) Rakastin Kung Po-romaania muuten. Voi voi...

Pakollinen 9/11-postaus: naiset ja koirat

Nojoo, mm.seuraavanlaisia juttuja bongasin mediamassasta:

CNN: Reporter's Notebook: Women of 9/11 still fighting for recognition, respect eli artikkeli dokumentin "Beyond Bravery: The Women of 9/11"-teemoista. Kyse siis naispalomiehistä ja pelastustyöntekijöistä keskittyen erityisesti ko. iskuihin, mutta jutussa on myös laajemmin naisten taistelusta saada tehdä arvokkaaksi kokemaansa työtä.

Ms Blogissa Women Transcending Boundaries After 9/11 kertoo WTC-iskujen jälkeen perustetusta Women Transcending Boundaries-järjestöstä, joka pyrkii tuomaan ihmisiä yhteen uskonnollisten rajojen yli.

Mail Onlinessa The 9/11 rescue dogs: Portraits of the last surviving animals who scoured Ground Zero one decade on juttu siitä, miten hollantilainen valokuvaaja on valokuvannut ne etsintoihin osallistuneet pelastuskoirat, jotka ovat vielä elossa 10 vuoden päästä (koiran iässä pitkä aika.) Liikuttavasti harmaantuneita yksilöitä kyllä.

Ja etenkin niille jotka ei vielä ole katsonut, suosittelen:

Epätasa-arvosta johtuvat ongelmat korjataan suuremmalla epätasa-arvolla?

Näin ajattelee selkeästi Britannian pääministeri David Cameron, joka vaatii HS:n uutisen mukaan "brittikouluihin vähemmän tasapäistämistä ja enemmän kuria sekä huippuoppilaiden palkitsemista. Cameron sanoi perjantaina, että kouluissa tarvitaan ryhtiliike, mikäli Britannia aikoo ehkäistä Lontoon mellakoiden kaltaiset kapinoinnit ja pärjätä globaalissa kilpailussa kehittyvien talouksien kanssa."

Britannian koulujärjestelmä on kyllä kaikkea muuta kuin tasapäistävä: eliittikoulut (kuten Eton) ja tehokas eriytyminen eri yhteiskuntaluokkien välillä takaavat sen, ettei sosiaalista kiertoa juurikaan tapahdu. (Tässä ei muutamat vuosittaiset stipendit välkyille varattomille lapsille auta mitään.) OECD:n mukaan Britanniassa sosiaalinen liikkuvuus on huonointa kuin missään muussa kehittyneessä maassa. (Uutinen täällä.) Toisin sanoen: perhe johonka synnyt määrittää sen mitä sinusta voi tulla. Lontoon mellakoinneistakin on esitetty laajasti huomioita, ettei voi sulkea kurjistumista pois sen takana olevista tekijöistä. (Suomeksi mellakoista on blogattu esim. Hedelmissä: Mitä pankit edellä, sitä mellakat perässä.)

Kuin sattumalta HS uutisoi kanadalaisten ja yhdysvaltalaisten yliopistojen yhteistutkimuksesta, jonka mukaan progressiivinen verotus tekee onnelliseksi. (Eli siis verotus joka kasvaa tulojen kasvun mukaan.) Linkki: Tutkijat: progressiivinen verotus tekee onnelliseksi. Niinpä.

Feminismi on palannut sanoo Kat Banyard...

...Guardianin jutussa Feminism is back and we want to finish the revolution, say activists. Banyard on kirjoittanut kirjan The Equality Illusion (vaikuttaa mielenkiintoiselta btw) ja perustanut feministijärjestön, ja häntä on kutsuttu Britannian vaikutusvaltaisimmaksi nuoreksi feministiksi. Muutama poiminta jutusta joissa konkretisoituu kasvu:

When Kat Banyard held her first feminist event in 2004, she spent months struggling to attract 90 people. For this year's event, which will take place in Birmingham next weekend, 200 had signed up within 24 hours of it being announced.

Banyard says when she started, "you could count the number of feminist groups on one hand". Now, the so-called "Suffragette school" this year has places for 400 people and applications from 600: "There is a massive appetite out there now." Fuelled by a diverse array of feminist literature by writers such as Natasha Walter, Cordelia Fine and Caitlin Moran, the resurgence has manifested itself over past 18 months in headline-grabbing events such as the Slutwalk protest marches as well as in the birth of dozens of grassroots groups nationwide. Banyard is launching a London-based activist group later this month.

Olen ollut aistivinani samaa jo jonkin aikaa: feminismin maine ei ole enää se mitä vielä jossain vaiheessa: jos ei noloa, niin vähintäänkin täydellisen tarpeetonta. Nuoret naiset (sekä monet miehet) ovat huomanneet, että on olemassa oikeita, sukupuolisidonnaisia ongelmia, jotka eivät poistu sellaisilla hokemilla kuin "tasa-arvo on jo miltei saavutettu" tai "kyllä meillä täällä maassa X on asiat hyvin tasa-arvon suhteen, katsopa jonnekin Saudiarabiaan".

Nimenomaan Banyardin mainitsema Slutwalk-liike on esimerkki maailmanlaajuisesta ilmiöstä; jonkinlainen manifestaatio. Jokainen saa rauhassa sanoa, että kyse on pinnallisesta ja mediahuomiohakuisesta protestista. Nykyään se vaan on niin, että jos jotain ei ole medioissa, niin asiaa ei ole olemassa. Sen kaltaiset kysymykset, kuin "onko Slutwalk oikea tapa edistää tasa-arvoa" ovat sekä irrelevantteja että missaavat pointin: ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Kaikkia ei voi miellyttää: ihmiset, jotka tahallisesti ymmärtävät jutun väärin ja näkevät sen turhana provokaationa, kehoituksena paljastavaan pukeutumiseen tai hyökkäyksenä miehiä kohtaan ryhmänä, pitävät luultavasti mitä tahansa tapaa tuoda asia esiin turhana.

Kat Banyard:THE EQUALITY ILLUSION: The Truth About Women and Men Today.

5 vaihtoehtoista tulevaisuutta Euroopalle plus miinakeskustelun tarkastelua

Eli Antti Ronkaisen ja Miika Kabatan teksti Voimassa 7/2011: 5 tulevaisuutta Euroopalle. Mukana mm. avaruusolioskenaario.

Myös Eekku Aromaan bloggaus Me tarvitaan miinoja ja muita hämäriä selityksiä on ajankohtainen: siihen on poimittu kansanedustajien käsittämättömiä "maamiinat on elimellisen tärkeitä"-kommentteja.

Upeaa Caster Semenya!! Mutta kuka saa olla nainen yleisurheilukisoissa?

Bloggasimpas viime kuussa Andrej Pejicistä, eli harvinaisen naisellisen näköisestä miesmallista. Huippu-urheilussa pätevät hieman erilaiset lainalaisuudet; kun mitataan sadasosasekunnin tarkkuudella eroja kilpailijoiden välillä, kuvaan sopii myös sukupuolen varmennus testaamalla, eikö? Ainakin jos kysytään Kansainväliseltä yleisurheiluliitolta.
Muutamia päiviä sitten eteläafrikkalainen juoksija Caster Semenya palasi vahvana kilpakentille yleisurheilun MM-kisoissa. Kuten moni muistaa, Semenyaa siis epäiliin mieheksi, mutta TADAA, sitten todettiin, että eipä sitten ollutkaan. (Korkean testosteronitason vuoksi suoritettiin pitkällinen "sukupuolen varmennus"-testaus eli jotain hämärää, mitä kyllä myös laajasti kritisoitiin mm. rasistiseksi ja ihmisoikeuksia loukkaavaksi.)

(Kuva Wikimedia Commonsista.)

Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ikävä kyllä asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Loistava asia tietenkin Semenyalle, mutta kyse on laajemmasta ongelmallisuudesta naiseuden/naisellisuuden ja urheilullisuuden yhteensovittamisessa. Semenyan tapaus on ääriesimerkki mutta kyse on laajemminkin siitä, miten huippu-urheilijanaiset koetaan helposti ei tarpeeksi naisina. Semenyan tapauksessa kyse oli nimenomaan "miesmäiseksi" koetusta ulkonäöstä, sekä siitä, että hän menestyi niin ylivoimaisesti. Uskaltaisin veikata, että mikäli toinen näistä tekijöistä olisi puuttunut, ei välttämättä olisi ollut niin pitkää karenssia kilpailuista testien ajaksi.

Gender Across Borders-blogin teksti Caster Semenya – Sex-Testing Champion Athletes (kahden vuoden takaa) esittelee muitakin esimerkkejä naispuolisista huippu-urheilijoista, joita vastaan on esitetty syytöksiä siitä, etteivät he ole naisia, sekä myös kiteyttää sen, mikä tässä hommassa on niin ongelmallista:

Anna Kournikova or Martina Navratilova, which one out of these two women has a female (XX) sex chromosome? Are we going to question every person’s gender based on their physical dimensions and attributes?

Mikä sitten toimii määritteenä sille, että on varmasti nainen tai mies? Nykyteknologian aikanahan ei riitä se, mitä löytyy housuista, vaan halutaan tutkia syvemmältä. Mutta kun asia ei ole aivan niin simppeli: Kaikki ihmisyksilöt kun eivät asetu kromosomeiltaan luokkiin XX tai XY. Missä menee raja, ettei ole tarpeeksi normaali, ja ei saa kilpailla naisena naisien joukossa? Kuinka suuria eroavaisuuksia "normaalista" tai keskiverrosta saa olla? Missä nämä asiat voidaan päättää? Testataanko jokainen ennen kisoja? Vaiko ne, jotka vaikuttavat ulkoisesti epäilyttäviltä (kuten Semenya), ja siinä vaiheessa kun hävinnyt urheilija sanoo, että on epäreilua kilpailla tuollaista vastaan (edelleen kuten Semenyan tapauksessa.)

Onneksi Kansainvälinen yleisurheiluliitto on selkeästikin löytänyt viisastenkiven, ja ilmoitti viime huhtikuussa, että kyse on nimenomaan testosteronitasoista (naisilla liikatuotanto on nimeltään hyperandrogenismi) ja kuten BBC:n artikkeli IAAF address hyperandrogenism issue with new rules kertoo:

Testing levels for men and women differ because males naturally produce more androgens. A female athlete will be permitted to compete in women's competition if their androgen levels are below the male range.

If a female athlete has androgen levels within the male range, they may compete if they have an androgen resistance, which would reduce any competitive advantage.

Eli pitää olla miesten arvoja alemmat testosteronitasot, tai oltava resistensseja angrogeeneille (testosteronille.)
Kuinka yksinkertaista. Tämäkin siis on selvitetty, hurraa nykylääketiede..
(Ainoa mikä minulle edelleen jäi epäselväksi, on se, kuka määrää missä vaiheessa ketäkin ruvetaan testaamaan tuon varalta..)

ECHIDNE of the snakes bloggaa Ellen Thesleffistä!

Yhdysvaltalaisen Echidne of the snakesin uusin blogipostaus käsittelee Ellen Thesleffiä, eli yhtä Suomen taiteen ns. kultakauden taiteilijoista. Itselleni (taidehissaa sen reilut 20 op opiskelleena, ennen kuin ko. aine Tampereen yliopistosta poistui rahapulan vuoksi) Thessleff on ekspressionistisena iskenyt paljon kovempaa kuin esimerkiksi aikalaisensa Schjerfbeck, joka on huomattavasti tunnetumpi ja arvostetumpi (vähintäänkin kalliimpi.)

Thesleffin tunnetuimpia töitä taitaa olla mystisen vaikuttava Omakuva vuodelta 1984/85.

Viulunsoittajatar, 1899.

Näemmä Echidne on blogannut hieman aiemmin myös toisesta suomalaisesta naistaiteilijasta, Fanny Churbergista:

Mademoiselles Who Dabble With Paints: Fanny Churberg


This is how the Finnish painter Akseli Gallen-Kallela described the astonishing small group of Finnish women painters of the late nineteenth century: "mamselles" dabbling with paints. He most likely felt threatened.

This small group of "dabbling women" came from the Swedish-speaking upper classes of the era. That young women of their social class were expected to get some skills in drawing and painting accidentally prepared them for later art education. Several of them managed to study in Paris; few, if any, managed to make a living out of painting and many of them ended their careers prematurely. But to this day such names as Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Ellen Thesleff and Fanny Churberg are well-known in the history of Finnish art.

Eli Gallen-Kallelan sanoin, neidit jotka puuhastelevat maalien kanssa.

Kyseinen blogi on muuten aivan huippu, vuodesta 2003 blogannut "minor greek goddess" on kirjoittanut hyvin laajalla skaalalla feministisesti kiinnostavista aiheista, mutta erityisen kiinnostavia ovat tiede-aiheiset jutut, esim. koskien sukupuolten erilaisuuden tutkimisen (ja etenkin popularisointien) ongelmia. Superharmittavaa on ainostaan hänen bloginsa muoto, joka on kauhean toimimaton, ja tekee vaikeaksi löytää mielenkiintoisia postauksia. Murrr..

Väsynyttä naurua..

Aahhaah, olen ollut ja olen edelleen superväsynyt..Jokin syksyn/opiskelun alkamisväsymys, huolimatta siitä, ettei kunpikaan edellämainituista ole vielä alkanut.

Siksi suhteellisen epäoleellista repostelua: olenpas jo jonkin aikaa hihitellyt Blogilista-sivuston omituisuuksille. Ok, liitinpäs tämän blogin sinne, juurikin siksi, koska olen itsekin sieltä asiasana-listojen kautta löytänyt mielenkiintoisia blogeja. Tutustuin sitten hieman tarkemmin ko. sivustoon, ja eteeni avautui tämä brändien suosittuuden listaus.

Eipä mitään, onhan ko. sivustolla muutenkin kaikkia "kuumimmat blogit"-listoja, mutta erityisen vitsikkään brändi-listauksesta tekee se, että se ei toimi kunnolla, vaan nappaa kaikki tietyn yrityksen/tuotteen nimen kanssa samankaltaiset sanat listaansa.. Esimerkiksi Suosikki-lehti on aika korkealla, koska joka kerta kun joku käyttää sanaa "suosikki" postauksensa otsikossa, niin se napataan listalle..Muita epätoimivia ovat näemmä ainakin "Day" ja "Image". Pitäkää brändinne, joo...

Alla aiheeseen sopiva Lolcat.